Omenankukkien aikaan

Monet kokevat, että vanhetessa aika kuluu nopeammin. Minä en ole sitä niin kokenut, mutta on erilaisia aikoja, tiiviimpiä ja harvempia. Tässä oli oikein koko viikon kestävä tiheämpi aika, jolloin olin yksin vain yhden yönseudun. Oli pojan perhettä, odotettuja ja yllättäviä vieraita, vierailuja, tilaisuuksia, kulkemista. Tuntui jo aivan kuin olisi entisaika. Näinkin sitten unta, että Seppo oli ollut pitkällä matkalla ja palasi yöaikaan. Olin jo nukkumassa. Nousin häntä vastaan ja halasimme lujasti, sanoin: -Olit kauan poissa. Menin sitten takaisin sänkyyn, joka oli heteka. Siirryin hetekan toiselle puoliskolle ja ajattelin: -On minulla liikaa tilaa ollutkin.

Nyt on kuitenkin palattu omiin rutiineihin ja on aivan mukava puuhailla tovi itsekseenkin. Torpalla ei tarvitse kesäaikaan aina lähteä lenkille eikä ajatella kuntosalia, kun puuhaa pihalla. Tänään aikamoisessa tuulessa käynnistin työnnettävän ruohonleikkurin (öljy jäi kyllä tarkistamatta, kun en saanut korkkia auki, kuka sen on niin lujasti vääntänyt)  ja siistin rakennusten vieriä ja pensaiden alustoja. Päätin ajaa vadelmatarhani ympäristön myös auki ja siinä jo hiki tuli selkään, kun ruoho oli jo pitkää. Huomasin, että toissa kesänä laittamani reunusnaru oli hiutunut katkeilevaksi. Hain vajasta rautalankakiepin ja värkkäilin siitä tukilankaa. Jäykän rautalangan käsittely on hankalaa ja varsinkin sen katkaisu oli tehdä tenän. Tietääköhän joku hyvän välineen siihen hommaan? Lopulta sain langan poikki, kun pidin siitä kiinni hohtimilla ja pyörittelin ympäri, kunnes lanka katkesi. Nyt on pitkille vadelmanvarsille tukea joka puolella, mutta läheltä ei laitoksiani näytetä. "Pielavetistä" sanoi mies vähän "sinne päin" olevista laittamisista.
Omenapuu kukkii, mahtaako tuottaa omenoita, kun on vain yksi puu, lähimmät ovat puolen kilometrin päässä. Jos mies pääsisi kerran vuodessa käymään, hän tulisi tähän aikaan. Kun omenapuu kukkii.

Voikukkapellot ympäröivät pihaa kahdelta puolelta. Ei kannata kaivella juuria pois. Valtava elinvoima sillä on, samoin on koivulla, nokkosella ja vuohenputkella sekä tatarpensaalla. Jos olisi fiksu, söisi niitä. Nokkosta olen käyttänytkin.

No, tältä päivää sisätiloihin. Kudoin hiljattain liivin ja loppulangoista teen huivia ehkä lohtuhuivin idean takia. Reunaan pitää keksiä koristetta.

Kesämatkalla

Kiitos kaikille, jotka olette iloisesti eri tavoin tervehtineet Mummanpesän ikkunan avautumista! Tervehdykset ovat antaneet minulle syvää iloa.
Nyt on vietetty perhepäiviä lapsenlapsen luona, keinuttu, opeteltu puitten nimiä, tehty voikukkaseppele, katsottu asioita lapsen näkökulmasta, kuljeskeltu mustarastaitten vihellysvisertelyn ympäröiminä. Ja eilisiltana katsoin pojan kanssa koko jännittävän jääkiekko-ottelun, ensi kertaa katsoin loppuun asti. Kansallistunne elää syvänä suomalaisessa nuorisossakin, itsetunnon laajana alustana.
Minua ei enää laajempi matkailu kiinnosta, mutta pienet matkat kotimaassa ovat mukavia. Pääkaupunkiseutu oli 22 vuotta kotiseutu, jossa on mukava vierailla, kulkea metrolla, käydä keskustassa, poiketa taidemuseoissa, tavata vanhoja ystäviä. Huippua on istua lounaalla ystävän kanssa, kun tunnetaan toistemme vaiheet yli neljänkymmenen vuoden ajalta. Joskus tulee jopa mieleen, että muuttaisi takaisin tänne, mutta eipä sitä nyt kannata sen enempää ajatella.

Toukokuun kylätiellä

Torpan pellot saatiin sunnuntaina kylvetyiksi ohralle. Yöllä lankesi hyvä sade kuin siunaus. Pyöräilin illansuussa kylätietä. Muutkin pellot on saatu kylvetyiksi, siementen salaisuus lepää tasaisen mullan peitossa. Maan muheva tuoksu kohoaa kosteaan ilmaan. Tuomet kukkivat kaikkialla ja niidenkin tuoksu leijailee maiseman yllä. Pyöräilen viiden kilometrin päähän vanhalle myllylle, jonne isäkin kuljetti jyväsäkkejä. Mylly ei tietysti ole enää käytössä, mutta loivan kosken vesi kohisee runsaana, kiertelee sivuteitä, pyörteilee kivien ympäri, jakautuu myllysillan alla lokeroiden läpi. Istun aikani laavulla, annan veden virrata mieleni läpi. Katselen rentukoita ja haistelen rannan lahoja tuoksuja. Olisi hienoa yöpyä tässä.

Merkityksellisyyden voima

Merkityksellisyyden voima, jota samannimisessä kirjassaan käsittelee Emily Smith, on tuntunut oloissani viime päivinä. Hänen mukaansa yksi merkityksellisyyden piirre on, että on osa jotain itseään suurempaa ja voi vaikuttaa siihen. Irrallisuus ja anomia ovat sen vastakohtia. Se voi olla niinkin vähäistä kuin se, että Torpalla olen osa sukupolvien ketjua, jolle tämä tila on ollut tärkeä elämän ja ponnistelun keskus, olen viides tilan haltija. Olen osa harvalukuisia naapurustoa, joka noteeraa paikallaoloni ja seuraa sitä. -Et ollut vielä viime viikolla täällä, sanoi palveluauton kyytiläinen. Säleverhot olivat samalla lailla kuin edellisviikolla. Sekin, että tuntee ihmisiä taustoineen ja sinut tunnetaan, tervehditään, tuo kuulumisen tuntua. Pienellä paikkakunnalla ihmiset sijoittuvat helposti tunnettuusverkostoon. Minua huvitti ketjun viriäminen, kun minulle kerrottiin äskettäin erään naisihmisen isän nimi. Samalla tiesin, kuka oli naisen veli ja ahaa, tämä oli se nainen, joka kertoi toisen sisarensa menettäneen ystäväni sisarelle hätkähdyttävän tiedon, että hänen leskeksi jäänyt veljensä menee nopeasti uudelleen naimisiin. Tällaiseen kiinnittää huomiota, jos vastakohtana on ympäristö, jossa ei tunne juuri ketään eikä juttelukaan liitä ihmistä mihinkään taustaan.

 "Kylällä" eli keskustassa tapasin monia mieluisia tuttuja diakoniakirppiksellä (josta ostin kympillä neljä hyvää vaatetta) sekä illalla körttikuoron ihanassa konsertissa kristillisellä opistolla. Yksi ihminen soittikin jälkeenpäin, että kun hän ei siellä päässyt puheilleni. On tämä paikallinen körttiväkikin ryhmä, johon aloin täällä asuessamme jotenkin kuulua, erityisesti mieheni toimiessa aktiivisesti opiston luottamustoimissa. Moni eläkeläinen löytää merkityksellisyyttä elämäänsä sitoutumalla tehtäviin ja vastuisiin, mutta minä kuulun ikävä kyllä niihin, jotka enimmäkseen pelkäävät sitoutumista uusiin asioihin. Kuoro on erityisen voimakas merkityksellisyyden kokemisen paikka, jossa oma ääni on osa suurempaa kuoron kokonaisuutta. Itse en pääse kuorokokemuksesta osalliseksi muutoin kuin kuuntelijana. -Tämä on vuorovaikutteinen tilaisuus; kuoro laulaa ja me kuuntelemme, sanoi juontajana toiminut, vitsailuistaan tunnettu eläkepappi.

 Haluatteko kuulla körttivitsejä, joita tämä juontaja sirotteli esille? Mikä on maailman ohuin kirja? Ruotsalaisten uroteot toisessa maailmansodassa,saksalaisten sotahuumori vai körttiläisyyden dogmatiikka? Hän kertoi kokeneensa isossa marketissa eksistentiaalista ahdistusta ja meni sen takia kysymään neuvonnasta, mikä on elämän tarkoitus. -Voi en minä tiedä, kun olen täällä uusi, vastasi tyttö. Kolmas vitsi nauratti minua kovasti. Pappi kulki palvelukodin käytävällä ja kysyi papinkaulustaan nykien vastaan laahustavalta vanhukselta:-Tiedättekö kuka minä olen? Mummo tiiraili häntä hyvän aikaa ja vastasi sitten: -En minä kyllä tiedä kuka te olette, mutta kysykää hoitajalta. En ole mitenkään päättänyt, että jatkan kirjoittamista, mutta näköjään taas kirjoitin!

Terveisiä Torpalta!

Täällä ollaan, siirryin yhtäkkiä "kesäaikaan".Mummanpesä on taas Torpalla. Helsinkiin meno siirtyi viime tipassa sairastumisten takia. Olin niin lähdössä, että vaihdoin suuntaa ja pakkasin ison matkalaukun täyteen varusteitani ja käänsin postiosoitteen. Oli alkuun vähän hämmentynyt olo, mutta pian olouduin Torpan kevätpuuhiin. Sisar tuli vastaan ja käytiin laittamassa haudat äitienpäiväksi uuteen kuosiin pääsiäiskukkien jälkeen.

Torpan lähimaastossa kevät ei ole vielä kovin pitkällä. Pihlajat ja syreenit availevat nuppujaan, maisema vihertyy päivä päivältä. Voikukka on uskollinen ja iloinen ystävä hyvässä ja pahassa. Minusta on mukava, että kevät tulee hiljalleen eikä äkkirysäyksellä, jolloin kukinnat ovat ohi varhain niinkuin viime vuonna. Linnut visertävät joka puolella, kun aamulla menen kahvikupin kanssa portaille. Käki kukkuu pitkään. Joutsenet ja kurjet huutelevat, kurjet syövät kaiket päivät lähipelloilla. Eivätköhän ne haudo tänä vuonna ollenkaan?

Pihapuuhat ovat myös alkaneet. Naapurinmies tuli neuvomaan ajoleikkurin akun latauksessa. Hän huomasi samantien, että yksi rengas on tyhjänä. Hän pumppasi sen ja tarkisti muidenkin pyörien paineet ja pumppasi ne. Minäpä en sellaisia olisi huomannut. Viime kesänä ihmettelin kauan, miksi leikkuujälki on niin huonoa, ennenkuin tajusin että kone kulkee vinossa.Yksi pyörä oli tyhjänä. Pitää opetella katsomaan koneita! Kone käynnistyi ja kulki hyvin, kun tein koeajoa, vaikka leikattavaa ei vielä ole. Jospa se siitä.

On täälläkin palveluita. Neljän kilometrin päässä olevasta kaupasta tuotiin bensaa ja multasäkkejä, kun ensin pyöräilin sinne ostamaan ne. Kirjastoauto toi ennalta varaamani kirjan. Luin Fiona Bartonin Lapsen, joka oli yllätyksellinen, kiva dekkari. Nyt aloitan saman kirjoittajan Lesken. Perjantaina menen palveluautolla kylille.

Perunamaa on istutettu. Pääsiäisenä jätin seitsemän perunaa itämään. Nyt ne ovat maassa, osa halkaistuina. Parvekelaatikoissa itää, toivottavasti, krassia ja salaatti.

Pääsiäisestä asti on ollut kauan kaipaamani "normaali" olo. Se vaikeasti selitettävä, ikävä epänormaali olo on väistynyt. Pallolaajennuksissa saatu radiojodialtistus aiheutti minulle paljon hankaluuksia nostaessaan kilpirauhasarvot ja verenpaineen korkealle. Elimistöni on vähitellen poistanut ylimääräiset. Helmikuussa alkanut tinnitus kihisee päässä melkein aina, mutta en anna sen stressata. Tällä hetkellä juuri on hiljaista. Otin sen takia seitsemän kertaa akupunktiota, ehkä se auttaa.

Tänään siivosin entiselle itselleni tyypilliseen tapaan, siirtelin huonekaluja, tein vähän uutta järjestystä. Raahatessani yhtä kaappia pihan yli varastoon ajattelin: Olenkohan palaamassa melkein entiseksi itsekseni? Onhan tässä lääkityksiä ja hoidettavia asioita ja ikä karttuu, mutta mieli on tästä hetkestä niin kiitollinen, että ajattelin kertoa sinullekin, jos vielä joskus käyt mummanpesään kurkkaamassa. Jotkut ovat kyselleet kuulumisia. Tavallista Torpan kevätkesää siis vietetään. Tavalliset kuulumiset ovat hyviä kuulumisia!