Lomatunnelmissa

Täällä körötellään ekstraluokassa Jyväskylää kohti, vaikka en sellaista lippua ostanut. Ostin halvalla (12€) )kahden paikan  eco- lipun, mutta siihen olikin myyty kaksinkertaiset liput. Ystävällinen konduktööri toi minut ykkösvaunuun, jossa on väljää, jotta saisin paikat joista olen maksanut!
Eilen oli oikein lomapäivä. Aamupäivällä pyöräiltiin Jollaksen vehmailla pyöräteillä. Sain käyttää sähköpyörää ja hyvinhän se veti.  Iltapäivällä poika ajelutti veneellä kauniilla säällä pitkin tuttuja keskustan rantoja ja kävimme Kauppatorilla ostamassa jätskit. Se oli hauskaa. Tori oli jo  sulkeutumassa, joten ei ollut ihmisiä väisteltäväksi. Kaupunki on mereltä kaunis. Yksi toive on vielä elämässä; käydä sataman uima-altaalla uimassa. Ymmärrän merenrantojen kauneuden, vaikka taidan itse olla enemmän järvi-ihmisiä. Minulla on nyt siis loma marja-aikojen välillä!

Maalaismummu kaupungissa

Ei pitänyt enää tänä vuonna mustikkaa poimimani, mutta kun tytön kuljettaessa minua lähikallioilla näin runsaasti marjaa, piti sentään piirakkamarjat hakea.Vähän olivat vetisiä, mutta piirakka tuli.Puhtaita nämä rantakalliot ovat marjan kasvupaikoiksi. Junassa oli väljää ja aika monella oli naamari.Vr myy edullisesti kahden paikkaa. Nyt maski ei huurustanut silmälaseja,  kun osasin taivutella yläreunan nenän mukaan.
Haen lapsen päiväkodista jo varhain iltapäivällä. Nyt se hänelle sopii, joskus leikit olisivat jääneet kesken. Sateenvarjojen kanssa kuljettiin eilen metsäpolkuja kotiin. Ihmettelen ja ihailen lapsen energiaa, jota riittää iltaan asti. Siinä oikein huomaa oman rajallisuutensa.
Tällä reissulla näen Helsingin keskustan  vain kirkkojen silhuettina merenlahden takaa. Jääköhän ihmisvilinän tarkka karttaminen meille opiksi koronan seurauksena? Entä matkailuinto tiheään asuttuihin paikkoihin?

Hyvästit kesälle?

Sääennusteiden mukaan tänään saattoi olla viimeinen kesäinen hellepäivä. Sen kunniaksi otin punaisen viltin, riisuin vaatteitani ja menin nurmikolle makaamaan. En ole ottanutkaan aurinkoa moneen vuoteen melanooman takia enkä kovin ahkerasti sitä ennenkään. Makailin taivasta katsellen ja puolta käännellen puolisen tuntia auringon hellässä lämmössä ja kesätuulessa. Tuntuu, että on ollut hyvä kesä. Lähes jokaisena aamuna on saanut herätä aurinkoiseen aamuun.Sadepäivät ovat olleet odotettuja.  Illansuussa tuli vielä ystäviä käymään ja istuimme ulkopöydän ympärillä smoothielasien kanssa, kaunista iltaa ihaillen. Eipä ole siinäkään taidettu istuskella koko kesänä. Vielä ehti!

Lähdenkö?

Lähdenkö Helsinkiin? Siellä tarvittaisiin vähän lastenhoitoapua. On hankittu suojavarusteet käsiin ja kasvoille. Pikku tuliaiset lapselle on tehty. Kahden paikan junalippu yläkertavaunussa on ajat sitten ostettu. Perillä ei tarvitse kulkea julkisilla eikä mennä minnekään muualle kuin pojan perheeseen ja rannoille kävelemään.
Mutta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri vetoaa, ettei matkustettaisi Uudellemaalle, ellei ole pakko. Riskimahdollisuudet askarruttavat. Kysyin Facebookin senioriryhmältä mielipidettä. Hetkessä tuli kolmisenkymmentä mielipidettä, melkein kaikki matkaan kannustavia. Ehkä lähdenkin. Mieli tekisi.

Syksyn sävyjä

Kylällä on hiljaista, pientä sumutihkua ilmassa. Nytkö se kesä jo meni? Nyt jo lomat loppuivat ja koulut alkoivat. Naapurit ovat lähteneet toimiinsa, tie hiljennyt. Sadonkorjuu ei ole vielä alkanut, koneet eivät pörrää pelloilla. Vilja alkaa kypsyä. Yksi naapuri on sairaalassa. Ihmettelin jo viikon, kun säleverhot olivat koko ajan alhaalla. Kävin ovella, ei tultu avaamaan ovea ja kuistin kukat olivat kuivahtaneet. Sukulaiselta kuulin, että sairaalassa on, nyt jo virkeämpänä.
Yöt ovat jo pimeitä. Viimevuotiset aurinkolyhdyt paistelevat joka ikkunaan. Voin katsella niitä ja illan pimenemistä tai Poirotia ja Beckiä televisiosta. Ja kutoa lapsenlapselle isompia sukkia. Niin sitä aletaan taas laskea vuodenkierron tätä laitaa kohti pimeää.

Siankärsämö ja muuta satoa

Nyt saa kyllä marjastaminen riittää, kunnes puolukka on syyskuun loppupuolella kypsää. Toista kuukautta on käsitelty mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa. Polvikin on oireillut hankalissa ryteiköissä kulkiessa. Muutakin pikku satoa voi pihalta nyt hakea; perunaa, persiljaa, lipstikkaa, ruohosipulia,  salaattia, krassinkukkia. Kesäkurpitsan taimet tuottavat tänä kesänä hyvin. Hellalla on juuri tulossa kasviskeitto, johon pilkkosin hyvän kourallisen yrttejä.

Uudempi kiinnostuksen kohde on SIANKÄRSÄMÖ, jolla on pitkä rohtovaikutusluettelo ja varoitus, ettei sitä saa jatkuvasti käyttää. Jätin keskellä kuivaa etupihaa siankärsämötarhan, josta joskus haen teeaineksia.  Tee on aika hyvän makuista.Jospa se vaikka parantaisi ääreisverenkiertoa.

Kirkkoretki

 Ystävätär soitti pyhäaamuna ja kysyi lähtisinkö kotikyläni Kauhajärven kirkkoon. Tottahan toki lähden. En ole ollutkaan messussa puoleen vuoteen. Tämä taitaa olla syvimmin kotikirkkoni, vaikka onkin eri rakennus kuin lapsuudessani. Ensimmäinen kyläkirkko paloi vuonna 1982. Samalla paikalla, joskin eri suuntaan on nykyinen kaunis ja valoisa kirkko. Tuosta ovesta ovat viimeisen kulkunsa kirkkomaalle saaneet äitini, veljeni ja tätini. 

Messun jälkeen sain käydä uimassa ja kierrettiin järvi. Kurkistelin näkyykö tyhjillään olevissa entisissä naapureissa autoja. Myllypellon pihalla näkyi kaksi autoa, sinne on siis tultu. Sillä pihalla on monet leikit leikitty. Kirkkoretken päätteeksi syötiin uunissa sillä aikaa kypsynyttä uunipuuroa marjakiisselin kera sekä poimittiin autoilevalle ystävälle mukaan vadelmia ja viinimarjoja. Oli minulle sopiva kesäretki, kiitoksia!

Syysväreissä

Voi tätä syksyn runsautta, keltapunavärien ja sadon iloa! Syyskesä lataa meihin voimaa pimeän varalle. Punaista viinimarjaa, vadelmaa, mustikkaa, nokkosen siemeniä. Pakastin on täynnä. Kokeilen mustikan kuivatusta.

Runsautta kokee myös facebookin helposti laitettavissa tykkäyksissä ja kommenteissa, kun kirjoittaa jostain monia koskettavista asioista. Viimeksi puhelimen mukana pidosta. Useimmat seniorit kokevat kännykän turvavälineeksi. Niin minäkin, ja sen ettei kukaan huolestu jos en vastaa. Ei se silti usein soi,
Ottaessani kännykän mukaan ulos tulee ajatus, että olen siis kotona, niinkuin ennen piti olla kotona, että puhelin tavoitti. Jotain sidottuakin puhelimen pitämisessä on. Kun kahdeksankymmenluvun puolivälissä ostimme sähköttömän mökin, ilotsin siitä ettei siellä ollut puhelinta. Se liittyi vapauden tunteeseen. Olihan siitä haittansakin, sisar miehineen seisoi rannassa enkä minä huomannut. Hyvähän tämä yhteysväline on, mutta joskus tuntuu vapaudelta olla ilman sitä. Toinen vapausjuttu on ulko-oven lukitseminen. Tällä hetkellä se on harvinaisesti auki, kun  tuuletan petivaatteita. Olen pitänyt ulko-ovea lukossa  siitä asti, kun tänne murtauduttiin ja kun joitain kauppamiehiä ilmaantui yllättäen tupaan. Maalla oloon kuuluisi että ovi on päivällä auki, niinkuin ennen.

Blogiini tulee vain vähän kommentteja, parilta uskolliselta silloin tällöin, kiitos teille, mutta näen tilastoista että lukijoita jonkin verran on. En kirjoita yleisölle enkä tykkäysten takia, vaan enemmän itselleni. Tärkeätä on kuitenkin ettei tunne olevansa maailmassa yksin yksinäisinäkään aikoina, kun tietää että joku aina lukee! Mukava on joskus kuulla teistäkin!

Elokuun toisena päivänä

"Yli soiluvan veen ne sousi,
Ne aallon ulpuina ui,
Kun aurinko nuorna nousi,
Yöt Pohjolan kun punastui".

Tämän Otto Mannisen runon sointuvat sanat ovat nousseet mieleeni, kun olen katsellut joutsenten soljumista tyynenä päilyvän järven pinnalla. Muitakin vesilintuja on näkynyt. Erityisesti ilahdutti viiden isohkon poikasen, ehkä haapanoita, iloinen pulikointi aivan edessäni, kun istuin hiljaa perkaamassa mustikoita.
Olen nauttinut suuresti saaressa olosta ja rauhallisesta puuhailusta tutuissa oloissa. Olen järjestänyt puukatoksen, pessyt mäntysuopapyykkiä, rahdannut polttopuuta "mantereelta",
tyhjentänyt huussin alustaa,  uinut, katsellut veden läikettä, lueskellut vanhoja ET- lehtiä. Täällä niitä on mukavinta lukea. Tutuilta metsäkulmilta löytyi hyvää mustikkaa. On ollut ihanat säät. Näin kuun veden pinnalla ja aamusumun, joka auringossa haihtui. Nyt sunnuntaiaamuna alkoi sade, tuli sadepäivä, lepopäivä.Illat alkavat
pimentyä, sukelletaan yöhön, kunnes taas noustaan valoon,  jotkut jo luomattoman valon kirkkauteen. Huomenna palaan junalla Torppakotiin.

Viisi vuotta sitten pyhäiltana oli mieheni viimeinen elonpäivä. Kun yöllä oli vähän viileätä, muistin kuinka lämmintä oli painautua hänen kylkeensä makuusopessa.

"Kohos siiville kerran ne sitten,
Suvi kun oli muistoja vain,
Kukat laulavat lainehitten,
Unet valkeat ulappain".