Häämatka

Pikku morsiusneidon maisemahetki
hotelli Tornin näköalakabinetissa.

Viiden päivän häämatka on takana. Vähän voipuneena makailen omassa sängyssäni maanantaiaamupäivällä iltamyöhäisen kotiin paluun jälkeen. Juhla ei ottanut näin lujille, vaan ennalta tiedossa oleva mahatautitartunta. Viikolla ennen poikamme häitä pikkutyttö ja mumminsa saivat uimahallireissulla oksennustaudin, jonka lapsen isäkin sai. Minä menin perheeseen auttelemaan kolme päivää ennen häitä ja oksensin ensimmäisen kerran häälauantain aamuna. Mahaa rentouttamalla meni häätilaisuus kuitenkin hyvin, paitsi että hienot ruuat menivät osaltani hukkaan. Pääasia, että morsian säästyi tartunnalta. Nyt ovat hääparin kodissa majailleet serkut mahataudissa, vaikka koetettiin desinfioida.
Juhla! sanoi 1v 9 kk ikäinen morsiustyttö juhlapäivän aamuna ensi sanoikseen. Aikataulun varhennus kolmessa päivässä onnistui hyvin ja kunnon päiväunet nukkunut prinsessa nautti juhlamekossa pyörimisestä. Kun sunnuntaiaamuna muisteltiin juhlaa, hän sanoi: Lisää!
Niin on nyt poikamme kauniisti naimisissa ja minulla on hieno miniä ja mukava anoppikaveri. Kyynelet tulvivat silmiin, kun kaunis hääpari tuli esiin. Puhetta miettiessäni ei itkettänyt lainkaan, mutta puhuessani juhlasta puuttuvasta sulhasen isästä jouduin nieleskelemään. -Että tämänkin sain vielä nähdä, olisi hän sanonut tuttuun tapaansa. Minä voin sen nyt sanoa.
Kulttuurin muutoksiin pitää tottua. Ennen mentiin ensin naimisiin ja sitten alkoi perheen perustaminen. Nyt on yleistä, että pitää olla ensin talot ja tavarat ja lapset. Häät ovat yhteisen elämän kruunajaiset ja juhla ystävien kanssa.