Kiitollisena

Tänä kesänä en kärsinyt helteestä ollenkaan, välillä jopa nautin lämmöstä, etenkin kun sitä ei jatkunut pitkään. Miehen hommaama ilmalämpöpumppu piti talon sopivan viileänä. Lisäksi kävin viilentymässä paljussa, joka lämpeni vain auringon lämmittämänä kolmeenkymmeneen asteeseen. Hän ehti nauttia haaveilemastaan paljusta vain kahtena kesänä.

Kaikki laitteemme ovat hänen hankkimiaan. Minä olin usein ensin vastahakoinen hankinnoille, minähän mieluiten vain kääntelen entisiä kaluja uuteen järjestykseen. Kuinka pystyisin nyt hoitamaan nämä isot nurmikot ilman päältä ajettavaa ruohonleikkuria? Nyt jo pärjään sen kanssa hienosti. Itse en uskaltaisi sellaista hankkia. Osan hänen laitteistaan olen antanut muille, kuten sirkkelin ja halkomakoneen, osa toimii edelleen arkeni apuna. Televisio on kyllä tänne liian iso, mutta sellainen joka toimii sittenkin kun se jokin antennitelevisioiden muutos tulee voimaan.
Saunassa on hänen pystyttämänsä Aito-kiuas, ihana löylyntuoja. Saunan makeaa tuoksua haistelen joskus ohikulkiessani muulloinkin kuin saunoessani. Otan puita hänen pinoistaan. -Kyllä niitä sitten äkkiä kuluu, sanoi hän, kun kieltelin häntä rasittamasta väsynyttä itseään.

Tänään on kulunut neljä vuotta hänen viimeisestä elinpäivästään. Niin kova oli elämänkumppanin äkkikuoleman isku, että terveyteni ei kestänyt. Nyt vointini on parempi. Käytän kiitollisena hänen antimiaan ja muistan liki viidenkymmenen vuoden yhteistä aikaa. Joskus se on alkanut tuntua melkein epätodelliselta. Olenko tosiaan joskus jakanut elämäni toisen ihmisen kanssa käytännössä enkä vain muistoissa?