![]() |
Nämä lähtivät jo sairaalle ystävälle. |
Ennen neulominen oli välttämätöntä, kun kaupasta ei neuleita tai yleensäkään vaatteita saanut. Isoäitini kutoi kävellessäänkin, äitini yösydännä kutoi villaisia alushameita ja pitkiä sukkia. Langan saaminen villasta kerälle oli luku sinänsä. Nyt ruokakaupassakin voi ihailla lankakerien kauniita värejä.
Kun kutoo jollekin tietylle ihmiselle jotain, ajattelee samalla häntä. Lahjaan kutoutuu paljon hyvän toivottamista ja saaja tuntee sen, ainakin minä. Suomalaiset kutovat pakolaisillekin aikaa vieviä sukkia, mitä joku kolumnisti päivitteli. Jotkut ovat erinomaisen taitavia tekemään lukuisia lankoja vaativia kirjoneuleita tai muutoin vaativia ja isotöisiä käsitöitä. Minä olen pitkään tyytynyt perussukkiin, lapasiin, kaulahuiveihin ja joskus myssyihin.Tiedän, että taiturin silmin ne ovat puutteellisia esityksiä. Perhekunta ottaa niitä kuitenkin mielellään vastaan. Pieninkin sanoo: tossu ja vetää jalkaansa.
Blogin lukija oli innostunut Olgasukista, kun laitoin kuvan saamistani sukista. Hän antoi puolestaan vinkin Aililapasista. Nyt aloitin niiden teon. Ei sekään ole vaikea malli, kun vain keskittyy neljään eri kerrokseen.
![]() |
Ensimmäistä Aililapasta pukkaa mallin mukaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti