Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Sen verran mummoa
minusta vielä löytyi, että sain kolmivuotiaalle tehdyksi sukat, lapaset ja avaimenreikäkaulahuivin. Suosikkiharrastus on ollut pannassa, kun niska-selkäkivut pahenevat kutomisesta. Nyt kuitenkin halusin tehdä - pitäähän ihmisen jotain tehdä! Selkäapuna on pallohieronta, minkä fysioterapeutti neuvoi. Siis otetaan pallo, vaikka tennispallo tai sopivan kokoinen muovipallo, laitetaan se selän ja seinän väliin ja itseä liikuttelemalla hierotaan kipeitä kohtia. Ja niitä löytyy monesta kohdasta, luulen että jokaiselta. Kokeile, jos asia ei ole tuttu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti