Sinisiä ajatuksia

Siellä se veli sinnittelee, on siirretty tarkkailusta osastolle. Syke on tasainen, verenpaine hyvä, happiarvot hyvät nyt ilman happimaskia. Tulehdusarvot kuitenkin ovat yli 200.
Itse joudun taas seuraamaan tiiviisti  verenpainearvojani, kun alapaine tuppaa nyt menemään alas. Pitää aiemman ohjeen mukaan itse säätää lääkitystä, joka ei taas ole kohdallaan. Lääkärikontaktista ei ole tietoa. Kokeiden mukaan minun pitäisi olla terve, paitsi tietysti pysyvä sepelvaltimotauti. Päässä on edelleen enimmäkseen outo paine,  joka haittaa osallistumista. Koetan ajatella vahdittavia lääkevarastojani ystävinä, jotka auttavat minua elämään.
Lueskelin Pirkko Lehtiön "Seniorin rukouskirjaa". Se kattaa monia ikäihmisen kokemusalueita.
"Olen koettanut olla seniori,
viisas, taitava, osaava, jaksava.
Nyt olen menettänyt sen kaiken.
Seuraan, miten Luoja luo
tästä yrittäjästä
todellisen seniorin, joka syntyy
Suuren Tuulen puhaltaessa
vanhaan ruumiiseen
uuden voiman.
Sen lähde ei ole minussa itsessäni
vaan Luojassa."
En ole vielä menettänyt kaikkea, mutta muutos on suuri. En olisi kyllä ikinä uskonut, että ruokahalun lisäksi menetän aamukahvin halun! En tiedä, mitä uutta voimaa voisin Luojalta saada. Enemmän tuntuu siltä, että itse ja yksin pitäisi pystyä säätämään olemisensa kaikissa elämänvaiheissa. Jokin tässä runossa kuitenkin puhutteli,
Runosta Toimettomuus:
"Onko nyt aika, jolloin saan ajatella sinisiä ajatuksia
ilman tiettyä päämäärää?
---Rauhallisia, siunaavia,
iloisia ja kiitollisia tuntoja,
jotka tekevät minusta "lähdeihmisen".
Siinä olisi päämäärää itsekeskeisen valittamisen sijaan. Kiitollisuutta tunnen monista elämänvarren asioista. Tulee mieleen asioita, joitten onnekkuuden huomaan vasta nyt, esim. lasteni terveys ja koulunkäynti. Erityinen kiitollisuus on sydämessäni yhteisistä eläkevuosista ja luonnon rauhan keskellä vietetystä ajasta. Onneksi jäin ajoissa eläkkeelle!