Kesän korkea kohta

Eilen kolkuttelin junalla Keski-Suomesta kohti Pohjanmaata, yövyin keskustassa siskolassa ja tänään tulin ruokakassien kanssa Torpalle kyliä kiertelevän palveluauton kyydissä. Tämä monivaiheinen reissaaminen panee ajattelemaan, kuinka kätevää olisi kulkea omalla autolla. Nyt ajokortilleni olisi tosissaan käyttöä, mutta en vain pysty siihen. Aikanaan mies pakotti minut autokouluun juuri tällaisen tilanteen varalta.  Päältä ajettava ruohonleikkuri lienee teknisten taitojeni huippu. Tultuani ajelinkin ruohot sateen alta niiltä osin, missä se oli tarpeen. Osa pihoista on kulottunut rutikuiviksi. On vähän kin olisi ns. juhannussiivot tehty, kun on leikatut nurmikot! Ei täällä niin yksinäistä ole puuhailla, kun olen alkanut taas jutella Sepolle: - Kiitos että ostit näin hyvän ruohonleikkurin ja kiva, että  en enää pelkää sitä!
Vaihteeksi oli oikein mukavaa olla Keski-Suomessa palvelujen keskellä ja perheen kanssa. Oli perhejuhlaa, tapaamisia, vierailuja. Siskokin kävi miehensä kanssa kylässä. Ja pikku Ee oli isänsä kanssa, kävi pikkumummolassakin ja niin suloinen.
Oli yksi jännitysmomenttikin. Pikkuvarpaaseeni ilmestyi muutama viikko sitten musta pilkku, aivan samannäköinen kuin poskeni melanooma kaksi vuotta sitten. Terveyskeskuksessa sanottiin, että juu, kyllä tuo pitää pian poistaa ja  tutkia. Menin kuitenkin ensin ihotautilääkärin vastaanotolle. Ei se ollutkaan melanoomaa, vaan jonkinlainen pieni verihyytymä, jota lääkäri vähän rapsutteli pois. Luojan kiitos!
Olipa toinenkin jännityskohta. Sunnuntain vastaisena yönä sain puhelimeeni tekstiviestin: murtohälytys Torpalla! Soitin heti 112. Alle puolessa tunnissa soitti poliisi pihalta: -Kaikki on ehjää. Hän löysi avaimet piilopaikasta ja kävi sisälläkin, ei mitään. Väärä hälytys. Siis kaksi väärää hälytystä. Tällaisissa tilanteissa olen ensin rauhallinen kuin viilipytty, mutta reaktiot tulevat viiveellä.

Nyt vain odotellaan pelastavaa sadekautta. Saunan lämmitys sopii siihen hyvin juhannuspuuhaksi.
Leppoisaa juhannusta sinulle!

Lintukoto?

Illalla pääskyspari alkoi lennellä autokatokseen! Aamulla näin, että kesken jäänyttä pesää oli korotettu tumman näköisellä reunalla, ehkä savi oli löydetty. Mutta kun iltapäivällä hain pyöräni katoksesta, oli koko pesä maassa kuivaksi mullaksi hajonneena, kosteampi osa erottui. Voi suru, niillä ei nytkään ole kotia! Naapuri sanoi, että tikka pudottaa heillä pääskynpesiä. Lintukoto onkin näin turvaton. Edes linnuilla ei siis ole lintukotoa. En ole nähnyt tässä tikkaa pitkään aikaan, mutta äsken huomasin avovintin laidalla kuolleen tikan. Mistähän se oli päässyt sisään?
Nyt on lempikesäsääni. On pilviä, tummiakin, on 18 astetta, pieni tuuli, muutama tunti sitten satoi kymmenisen minuuttia. Kunpa sataisi kunnolla, kun lyhyt sade ei auta rutikuivia viljapeltoja

Pääskyskato

Kun tulin noin viikko sitten matkalta, lenteli pihassa iloisesti kaksi räystäspääskyparia. Sitten ne kohta katosivat. Huomasin, että kumpikin pesä oli pudonnut alas. Kuivuuttaan varmaan. Tänään istuskelin pihalla leväten oksansahauspuuhistani (syreeni otti sähkölankoihin), lennähti sähkölangalle haarapääsky. Se visersi pitkään minuun päin kuin kertoen jotain. Pian lennähti paikalle toinenkin pääsky. Yhdessä ne puikahtivat autokatokseen, jonka kattohirsillä niitä on aiemmin usein pesinyt. Arvelin linnun kertoneen, että pesä on hajonnut heiltäkin, ja että he etsivät uutta pesäpaikkaa. Ilahduin kovasti. Pian ne lensivät katoksesta toiseen suuntaan eivätkä tulleet takaisin. Jospa ne vielä tulevat!  Kiikutin ensiksi vesiastian katokseen. Muistin lukeneeni, että linnuille pitäisi nyt hakea savea, että pesät pysyisivät kasassa. Pääskyskanta on vähentynyt ja tällä menolla vähenee edelleen, tässäkään pihassa ei poikasia ole syntynyt enää moneen vuoteen. Aiemmin pääskysiä aina pesi katoksessa ja ladoissa ja jutteli pihan yli menevällä langalla. Maantien ojassa olin nähnyt savea. Otin kottikärryt ja lapion ja löysinkin heti savisen paikan. Otin lapiollisen savea, eihän sitä paljon tarvita. Vein sen katoksen pohjalle odottamaan rakentajia ja kaadoin vettä päälle. Voi tulkaa!

Kesäni tuoksut

Pesin pihassa kaivovedellä neljä pientä mattoa. Mäntysuovan tuoksu tuntuu, kun kun tuuli heiluttelee niitä kuivaustelineellä. Saunan piipusta leijailee puusavun  tuoksu pihan yllä, kun kuljen lisäämässä puita. Unkarinsyreeni tuoksuu sisällä liian voimakkaasti, mutta ulkona hienosti. Pihlajan kukat ovat hajuttoman ruskeat enkä edes nähnyt niitä valkoisina. Saunassa on ihana Aitokiukaan tuoksu ja pehmeät, hyvät löylyt. Tein pienen vihdan ja pehmittelin niskaani aidossa koivun tuoksussa.Saunoin rohkeammin kuin viime aikoina ja otin ensimmäistä kertaa sairastumisen jälkeen vähän olutta. Tölkki tuoksahti kesäsaunalta sihahtaessaan auki. Jostain syystä jalat ovat heikon ja huteran tuntuiset, mutta kuljin ja puuhailin näitä rakkaita, talven pimeydessä niin kaivattuja Torpan kesäpuuhiani aistit auki.

Hetki

Makailen viilentyvässä illassa pehmeällä divaanilla poikani kodin terassilla katoksen alla, ihmetellen tätä yllätyskesää. Katselen tuulen huojuttamia puita Helsingin taivaan alla. Pääskyspari syöksähtelee taivaalla pyydystämässä ruokaansa.Sisällä nukkuu pikku Ee, kolmivuotias. Hänen vanhempansa ovat ylioppilasjuhlissa. Hän oli vähän aiemmin kylpenyt terassin auringossa muovialtaassaan. Luimme sylikkäin kirjoja ja katsoimme iPadilta lastenvideoita. Iltatoimet sujuivat ilman pientäkään kiistaa ja hän nukahti heti kahdeksalta. Syreeni tuoksuu viimeisiä tuoksujaan, ruukkukukat hohtavat syklaaminpunaisina. Sisällä tuoksuu raparperipiirakka, jonka tein lapsen nukahdettua. Viime yönä nukahdin ensimmäisen kerran seitsemään kuukauteen  ilman unilääkettä.