Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
lauantai 9. kesäkuuta 2018
Kesäni tuoksut
Pesin pihassa kaivovedellä neljä pientä mattoa. Mäntysuovan tuoksu tuntuu, kun kun tuuli heiluttelee niitä kuivaustelineellä. Saunan piipusta leijailee puusavun tuoksu pihan yllä, kun kuljen lisäämässä puita. Unkarinsyreeni tuoksuu sisällä liian voimakkaasti, mutta ulkona hienosti. Pihlajan kukat ovat hajuttoman ruskeat enkä edes nähnyt niitä valkoisina. Saunassa on ihana Aitokiukaan tuoksu ja pehmeät, hyvät löylyt. Tein pienen vihdan ja pehmittelin niskaani aidossa koivun tuoksussa.Saunoin rohkeammin kuin viime aikoina ja otin ensimmäistä kertaa sairastumisen jälkeen vähän olutta. Tölkki tuoksahti kesäsaunalta sihahtaessaan auki. Jostain syystä jalat ovat heikon ja huteran tuntuiset, mutta kuljin ja puuhailin näitä rakkaita, talven pimeydessä niin kaivattuja Torpan kesäpuuhiani aistit auki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aina silloin kun minulla flunssan takia katoaa hajuaisti joksikin aikaa, oikein muistaa, millainen elämän rikastuttaja ja nautinnon tuottaja hajuaisti on. Toki siitä on paljon hyötyäkin (jota sitäkään ei aina tajua arjessa), mutta erityisen paljon sellaista "ylimääräistä" iloa, jota kuvasit
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista! Varhaiset tai yleensä lapsuuden hajumuistot lienevät meille myöhemminkin tärkeitä asioita, jotka kantavat elämän jatkuvuuden tuntoa.
Poista