Kylki kyljessä

Olipa kerran vasen jalka, joskus suora ja kaunis,  joka ajan myötä sai vaivaisluupullistuman. Ei se onneksi ollut kipeä.

Toisen jalan isovarvas oli leikattu nivelrikon ja kipujen takia. Se jäi vähän vinoksi, mutta ei juuri enää kipuillut. Vähän rujo siitä jalasta tuli.
.

Mutta kas. Kun ne löysivät toistensa kylkeen, olivat ne kuin toisiinsa sovitetut!
Vuosikymmenten kuluessa ne taipuivat hyväksymään toistensa kuopat ja kuhmut ja oppivat olemaan toistensa tukena.

Tuli päivä, jolloin toinen otettiin äkkiä viereltä pois. Kolme vuotta on yksin jäänyt käynyt yksineläjän koulua ja opetellut hyväksymään elämänkulun lainalaisuuksia.