
Illalla kävelin lähiteillä ja näin ilokseni, että kolmessa lomakäytössä olevassa talossa oli valot. En ollut tällä kulmalla yksin. Maailman pimentyessä valoja syttyy harvemmin.
Sain Saksan serkulta linkin itsen ohjaamisen kurssimateriaaliin. Videoissa ohjattiin kiinnittämään huomio tulevaisuuteen, ohjaamaan energiansa uusiin asioihin, avaamaan itsessään tilaa laajemmille mahdollisuuksille. Liiaksi tosiaan olen kiintynyt menneeseen, takerrun siihen, en ajattele tulevaisuutta muutoin kuin riskiajattelun kautta. On kai vanhallakin vielä tulevaisuus niin kauan kuin elää?
Kuljin taas marjamäillä, kun oli kaunis syyssää. Puolukkaa ei paljon ole ollut ja kolme autolastillista thaipoimijoita on tyhjentänyt lähimetsiä. Olen kerännyt muutama litran kerrallaan sieltä täältä ja saanut samalla hyvää epätasaisen maaston harjoitusta.
Illalla menin ulos katsomaan tähtitaivasta. Aina tuo kirkas tähtipeitto tuottaa minulle saman kunnioittavan ihmetyksen ilon kuin lapsuuden kotikylän pihapiirissä. Leikkuupuimuri hurisi pimeässä kylän pellolla, vielä oli jäljellä korjattavaa. Aurinkolyhtyni loistavat omenapuun oksilla ja tien varrella. Voi olla, että piankin ilmaannun näille tantereille ja aitoon luontoon, ehkä jouluksi tullaan tänne. Koetan elää myös sitä talvipesän harrastus-ja kerrostaloelämää. Sinnekin pitäisi löytää merkityksellisyyden, yhteenkuuluvuuden, tarinan ja itsen ylittävän kokemuksia.
Minulla on pieni huoneentaulu johon on kirjottu hopealangalla virren jae:Joka aamu on armo uus. Näen sen amulla ensimmäisenä, kun herään. Antaa näköalaa tulevaisuutta ajatellen.
VastaaPoistaSe on hyvä lause, pitää kirjoittaa se sydämeen!
Poista