Tapanina

Tapaninajelu vain hevosta vailla

Talo on tyhjentynyt ja hiljennyt. Se viileni, alkoi viluttaa, vaikka lämmitän. Viitenä päivänä ja neljänä yönä sen katon alla oli taas väkeä ja elämää joka huoneessa. Pihapiirikin oli vilkas, lapsen nauru kiiri siellä, kun hän paljusta kirmaili tekemään lumienkeleitä. Vietimme leppoisaa perhejoulua niinkuin ennen.

Yksi joulumme oli kahdenkeskinen. Lasten perhejoulut olivat mukana kuvina ja viesteinä. Saunassa mies sanoi: -Tällaista joulua olen aina toivonut. Hiljaisuutta ja rauhaa. Onneksi se toive ehti kerran toteutua.

Sukujen silmäterän joulua katsellessa nousi monta kertaa mieleen kuvia pakolaisleirien lapsista tai  yleensä vailla elämän perustarvikkeita elävistä pienistä ja isoista ihmisistä. Miten maailma voi olla näin epäoikeudenmukainen?

Hiljentyneessä talossa katsoin tallentamani elokuvan "Ihmeellinen on elämä",vuonna  1946 tehdyn amerikkalaisen joulunajan suursuosikin. Se on jostain syystä jäänyt minulta aiemmin katsomatta, lienee aina ollut muuta ohjelmaa joulupäivänä. Kyynelehdin vuolaasti, kun hyvyys voitti. Miten maailma ei ole hyvyyttä tulvillaan, kun se on monien muidenkin mielestä niin koskettavaa?