 |
| Pieniä iloja |
Tieto viruksen laadusta kertyy vähitellen. Kriisitietoisuus avautui pikkuhiljaa, joillekin nopeammin, joillekin hitaammin. Psyykkiset suojamekanismit estävät hätääntymistä. Myös valtioiden tasoilla on eri linjauksia. Kiinnostavaa on aikanaan kuulla, mikä on Ruotsin talous-ja sosiaalipoliittisesti painottuvan toimintatavan lopputulema verrattuna muihin maihin ja millaisen jälkipyykin se aiheuttaa.
Tässäkään "sodassa" ei ole tasa-arvoa, toisilla on vaikeampaa kuin toisilla. Lääkärit,hoitajat ja muut aktiivitoimijat ovat etulinjassa, sairastuneet ja kuolleet ovat uhreja, parantuneet pelastuneita. Tutkijat ja päättäjät ovat myös etulinjassa, linjaamassa kaikille tuntemattoman virusvihollisen voittamista. Uhreja ovat myös toimeentulonsa menettävät ja yt-neuvottelujen pelossa elävät. Kodeissakin saattaa olla pahimmillaan kiristyvä hälytystila, kun on sovitettava yhteen lastenhoito tai koulu sekä työ, jaksettava monen ihmisen kokoaikainen yhteensovitus. Tilanne voi kriisiytyä väkivallaksi, varsinkin jos päihteet sekoittavat mieltä. Monella lapsella voi olla vaikeata.Toivottavasti koetaan myös uutta laatuaikaa.
Kotien suojassa piileksivien ikäihmisten osa taitaa olla helpoin, jos säästymme tartunnalta. Jos toisin käy, olemme jo pitkään saaneet pitkän elämän. Eläkekin tulee toistaiseksi entisenlaisena. Emme voi tehdä muuta kuin koettaa varjella itseämme ja siten terveydenhoidon resursseja. Sillä tavalla voimme kantaa kortemme kekoon. Toivottavasti muut sairaudet odottaisivat nyt parempaa aikaa, niin ettei tarvitsisi pyrkiä päivystyksiin. Jokaisella on huoli läheistensä terveydestä ja suuri myötätunto kaikkia kärsiviä kohtaan. On vaikeata ajatella, ettei saisi mennä apuun, jos läheisten perheissä sairastutaan. Täytyy pitää huolta omasta mielenrauhastaan ja olla toisille tukena. Voimme liittyä klo 12 rukousyhteisöön. Pitää "heittää ankkureita tulevaisuuteen", kuten filosofi Riitta-Maija Ollila sanoi Sannikan haastattelussa. Muuttaakohan tämä ihmisten elämää ja arvoja jatkossa ja miten? Opimmeko antamaan arvoa sellaiselle, mitä emme ole huomanneet, luovummeko jostain, löytyykö jotain uutta? Vai jatkuuko kaikki ennallaan?
Hyvä kysymys, johon emme vielä tiedä vastausta. En kovin jaksa uskoa ihmisten arvojen muuttumiseen niiden osalta, joilla ne ovat jo vakiintuneet itsekkyyden pohjalle. Toisaalta yllättävän monelta taholta ja monin tavoin on tullut esiin, että arvot, joista ei ole pidetty ääntä, ovat ihan kohdallaan, kun niiden ilmi tulolle löytyy sopiva funktio.
VastaaPoistaSanotaan, että paluuta entiseen ei ole, jokin muuttuu. Kriisi tuhoaa jotain, koettelee kestävyyttä ja kutsuu esiin luovuuden ja hyvyyden voimia.
Niinpä, nähtäväksi jää, mitä tapahtuu meissä itsessämme, muissa ja koko maailmassa.
Poista