Turvapaikka

Hiljalleen tässä elellään, ei ero tavalliseen ole meikäläisellä kovin suuri, vaikka harrastusmenoja ei ole. Puhelinyhteyksiä on ollut enemmän kuin tavallisesti. Mikäs meidän eläkeläisten on ollessa, toista on niiden joiden toimeentulo romahti tai joiden on uskallettava mennä tartunnan uhalla töihin tai hallita etätöitä ja koululaisten koulutyötä ja pitkästymistä samanaikaisesti.

Vielä ei aikani ole tullut pitkäksi. Olen keksinyt ja valmistanut pikku lahjoja viisi vuotta täyttävälle, tehnyt piirustusarkeista kirjekuoria ja vienyt postilaatikkoon, kun oli postimerkkejä varalla. Pitää jotain kekseliäisyyttä harrastaa.
Olen käynyt kävelyllä 86-vuotiaan hyväkuntoisen naapurini kanssa, tänäänkin mennään, aurinko paistaa. Kaupassa ei ole tarvinnut käydä  viiteen päivään eikä tarvitse mennä vielä lähipäivinä. Se olisi paha, jos ei saisi mennä ulos. Kaktus aikoo avata taas muutaman kukan ilokseni. Jotkut tuttavani ovat olelet kovin toimeliaita, yksi on päiväkausia järjestänyt arkistoaan, toinen tyhjentänyt komeroitaan, kolmas pessyt ikkunoita. Minua laiskottaa sentapainen puuha.

Ohjeistuksesta mietin sitä, että voisivatko eristyksessä yli kaksi viikkoa ilman oireita olleet ikäihmiset vierailla toistensa luona. Nythän ohje on tiukan eristävä. Vierailut voisivat ajan mittaan pitää yllä virkeyttä ja vastustuskykyä.

Katsoitteko toissapäivänä Sannikan ohjelman? Oli hyviä puheenvuoroja, kuten arkkipiispa Tapio Luoman ja filosofi Maija-Riitta Ollilan. Areenasta löytyvät.

Kirkotkin sopeutuvat tilanteeseen. Kaunis oli Lapuan tuomiokirkon jumalanpalvelus netissä, vaikka penkit olivat tyhjiä.
Koti on turvapaikka. Kiitos siitä! Onneksi nyt on kevät!