
Moni näistä tavaroista on sukulaisten vanhoja tavaroita, joita ei raatsittu viedä kirpputoreille tai kaatopaikalle. Muistan, kun Iida-täti kerran sanoi surullisena ystävänsä kuoleman jälkeen: -Sinne ne kaikki Maijan pitsilakanat ja virkkaukset oli heitetty, kaatopaikalle. Lupasin, etteivät hänen hyvät tavaransa sinne joudu. Osa niistä jäi minulle.Toimiva silitysrautakin löysi nyt itselleen uuden viran.
Reissailun ohessa mielessä liikkuu aikaisempi kysymykseni vetovoimasta eli mitä asioita haluaisin vetää elämääni, siis niissä asioissa, joihin voi itse vaikuttaa. Ajatus liikkuu välillä Ota minut jo täältä pois - jotenkin uusi elämä. Ja vähän arkisemmissakin asetuksissa, kuten oma osuuteni ja tulkintani ihmissuhteissa. Kirja väitti, että mihin keskityn ja mitä eniten ajattelen, sitä elämääni tuleekin, myös juuri sitä mitä haluaisin välttää.
Ennen eläkkeelle jäämistäni tein ns. Aarrekarttaa ja pitämilläni eläkevalmennuskursseilla teetin niitä itsekin. Siinä selaillaan kuvallisia lehtiä ja leikellään irti kuvia asioista, joita haluaisi elämäänsä. Ne liimaillaan sitten alustaan. Yleensä syntyy harras hiljainen paneutuminen asiaan. Löysin oman karttani vuosien päästä komerosta ja huomasin, että kaikki haaveeni olivat toteutuneet. Luulen, että tämä kuvallinen menetelmä nostaa tietoisuuteen sellaistakin, mitä vasen, kielellinen aivopuolisko ei tunnista. Kun tietää, mitä toivoo, alkaa havainnoida ja vahvistaa juuri sitä. Pitäisiköhän koota naistenlehtiä ja tehdä uusi kartta?
Yhtä asiaa en ole kertaakaan katunut; Torpan ulkosaunan lämmittämistä! Tuli autuas uni.
.
Aarrekartta onkin viime aikoina ollut vähemmän esillä. Minäkin käytin sitä työssäni. Sydäntä riipi joittenkin nuorten kohdalla. Oli kerran yksikin nuori mies, joka jostakin lehdestä sai kaivettua esiin pyssyn ja olutpullon kuvan. Muuta ei paperille ilmestynyt.
VastaaPoistaMinun aarrekartoissani taisi olla matkoja ja lapsenlapsia... En ole tallettanut. Tosiaan pitäisikö taas tehdä? Talon paperinkeräyksestä kyllä lehtiä löytyy.
Voitaisiin tehdä!
PoistaAarrekartat ovat tuttuja, vaikken ole aikomuksista huolimatta koskaan tehnyt sellaista. Onneksi en heittänyt pois kuvia ja lauseita, joita olen tarkoitusta varten leikellyt. Muutenkin olen viehättynyt kuvista. Nyt olisi varmaan oikea hetki panna toimeksi kartan suhteen!
VastaaPoistaVoisi olla hyvä koota kuvat juuri nyt, ett tulisi ajankohtainen mielenmaisema esiin.Annikki
PoistaMinä joskus yritin tehdä aarrekarttaa, mutta se tyssäsi alkuunsa. Minun toiveeni ja unelmani olivat niin konkreettisia, että niistä kuvien löytäminen oli sillä aikakauslehtimäärällä mahdotonta. Siis vaikka olisin unelmoinut Pariisiin matkustamisesta ja tiettyjen ihmisten kanssa - Pariisia ei sattunut olemaan niissä lehdissä eikä ainakaan niitä matkatovereita. Joku epämääräinen ulkomaan kuva ei minulle ajanut samaa asiaa mielessä ollenkaan, joten koko juttu jäi alkuunsa. (Siis en muista, mistä unelmoinneista oli kyse, mutta siitä, etten löytänyt "oikeita" kuvia)
VastaaPoistaOlen varmaan luonteeltanikin kovin konkreettinen ja sitten vielä työssäkin kaikki on aina pitänyt "vääntää rautalangasta" ja mahdollisimman konkreettiseksi. Ehkä olisi hyvä ylittää rajaa ja yrittää vähän liidellä jalat irti maastakin...
J
Eiffeltorni olisi hieno unelmakuva. Ehkä tällä tekniikalla yleensä haetaan mielen pohjilta laajempia haaveita tietoisuuteen. Linkki vetovoiman salaisuuteen lienee se, että voi huomata paremmin, mitä asioita vetää elämäänsä keskittymällä niihin.annikki
Poista