Ei tämä ole masennusta, vaan realismia. Pudotuspeli ja sen yllätysjärjestys ovat tämänikäisen elämää. Aika jännittävää itse asiassa. Samalla mummut panevat kätensä ristiin: Varjele läheisiä ja nuorempaa väkeä ja anna kaikkien pysyä elossa ja terveinä.Tässä odotellessa voi vaikka laitella hyvää kahvia. Sehän on nyt taas terveystuotelistalla. Minulta on yksin ollessani jäänyt kahvinkeitin syrjään ja suodattelen kahvini suoraan kuppiin niinkuin sähköttömällä saarimökillä. Tuntuu hetken, kuin olisin taas päässyt sinne.
Vetovoiman lain mukaan kannattaa täyttää mielensä sillä, minkä toivoo tapahtuvan. Joinain päivinä vilahtaa mielessä, että on kai tämä elämä jo nähty, mutta se menee nopeasti ohi. En kutsu loppua niin kuin mieheni harva se ilta: -Taas yksi päivä lähempänä kuolemaa. Jokin kehossa viestitti hänelle vaarasta ja hän taipui tyynesti siihen.
Piti vaihtaa blogin malli, kun se uusi versio ei toiminut kaikin puolin hyvin.
Niinpä se on, että aina kun jonkun tutun kuolinuutinen tavoittaa, tietoisuus omasta elossa olemisesta hetkeksi vahvistuu. Ajattelen kanssasi: realismia on tajuta, että omakin aika lyhenee. Ei siihen tarvitse sisältyä pelkoa eikä ahdistusta. Maailma muuttuu hiljalleen vieraammaksi, elinpiiri supistuu. Luontevasti jää sellaista pois, mikä ei enää kiinnosta. Haluaa vain kiittää uudesta päivästä mahdollisuuksineen.
VastaaPoistaNiinpä on. Minua eivät esim. ulkomaanmatkat enää kiinnosta. Israel voisi olla poikkeus.
PoistaTämä blogin malli on parempi: helppolukuinen ja kaikki löytyy. Olisin ajatellut, että olen tyhmä, jos ei muinoin olisi tolkutettu, että verkkosivujen pitää olla intuitiivisia. Toisin sanoen sellaisia, että asiat ovat siellä, mistä vierailijat ovat tottuneet niitä hakemaan. Kokeilemasi malli oli kaunis, mutta konstikkaaksi suunniteltu.
VastaaPoistaVarmaan bloggerissa kehittelevät uusien mallien toimivuutta.
Poista