Menin lähikirkon ikäihmistapahtumaan. Syötiin lohisoppaa, kuunneltiin muistiluentoa ja tehtiin harjoituksia. Koettakaapas tehdä aivojumpaksi sormiharjoitus kummallakin kädellä. Peukalo koskettaa vuorotellen muita sormia, edestakaisin. Sitten vaikeampi vaihe: Aloittakaa toisella kädellä kosketus pikkurillistä, toisella etusormesta ja kuljette siis eri suuntiin. Tätä harjoitusta tein jo aiemmin toisessa kirkon tilaisuudessa, mutta en kylläkään kotona.Katselin keskiviikkokerhon osanottajia. Kolmisenkymmentä ikäihmistä. Olenko minä jo tätä ryhmää, olenko tällaisen tapahtuman kohderyhmää? Olen kai, vaikka kuvittelinkin olevani nuoremmasta päästä. Ja vastaanottaja enkä toimija, ottavalla enkä antavalla puolella? Ihan hyvä vanhuspäivän tilaisuus, mutta enkö löydä mitään, mikä koskettaisi sieluani, antaisi hengen ravintoa, virkistäisi loputtoman surullista sydäntäni?
Täytyy laittaa itselleni kommentti, että illalla palasin kotiin ilahtunein sydämin. Kirkossa oli reformaatiosarjan luento messusta. Laura-pappi piti eloisan ja sydämellisen illan ja kaunis musiikki virkisti. Päivällä tutuksi tullut diakonissa toivotti minulle nimeltä hyvää yötä.
VastaaPoistaOnko tämä niitä Bloggerin uusia ulkoasuja? Kaunis!
VastaaPoistaOn kyllä, Contempo- nimisestä teemasta.
Poista