Tuntuu, että kulunut talvi on ollut monella tavalla raskas. On ollut niin paljon lunta, pimeyttä ja pakkasta, ettei aikoihin ole sellaista koettu. Ihmiset odottavat kevättä erityisen paljon, mainitsevat sen helposti puheessaan. Tämän talon virkeät, omakotitaloista muuttaneet ikäihmiset kaivelevat lapiolla sulavesikanavia pihateiltä poispäin.
Kiipesin eilen harjun rinnettä ylöspäin. Sulavaa lunta, pihkan tuoksua männyn lämmenneessä kyljessä, punertuvia koivunlatvoja, talitiaisen kurkunavausta, siinä kevään viestejä.
Kiipesit ylöspäin, joskus se vaatii ponnistusta, että pääsee avaraan pihkantuoksuiseen maisemaan kuulemaan kevätlintua.
VastaaPoistaKiipesin vähän, vaikka jalat olivat tänään huterat. Maiseman avautuminen järville on hieno näky.
PoistaMinualla on kirja nimeltä Luonto paras lääkitsijä. (Vogel)
VastaaPoistaAinakin mielialan kannalta luonnon hoito on jotain semmoista mikä meinaa unohtua jokapäiväisessä tohotuksessa. Tarkoitan nyt itseäni. Aina vaan harvemmin tulee mieleen keittää kahvia ternariin ja lähteä juomaan sitä jonnekin luontoon. Vielä Vantaallla asuessani tein sitä usein, mutta täällä Helsingin puolella tuntuu aina vaan olevan niin pitkä matka oikeaan metsään. Mikä ei kyllä oikeasti ole totta.
Onhan siellä erityisesti lähdettävä, että pääsee luontoon, siihen sitä varten jätettyyn puistoon tai alueeseen. Siellä Keskuspuistossa pyöräillessäni muistelin kotikylän laajoja metsiä, peltoaukeita ja järvenrantoja, niinkuin ne olisivat sitä "oikeata" luontoa. Luonnossa olemista kaipaan aina. Onhan täälläkin näitä metsiköitä, mutta metsän hiljaisuus ja syvyys puuttuu kävelyalueeltani.
Poista