Kesän korkea kohta

Eilen kolkuttelin junalla Keski-Suomesta kohti Pohjanmaata, yövyin keskustassa siskolassa ja tänään tulin ruokakassien kanssa Torpalle kyliä kiertelevän palveluauton kyydissä. Tämä monivaiheinen reissaaminen panee ajattelemaan, kuinka kätevää olisi kulkea omalla autolla. Nyt ajokortilleni olisi tosissaan käyttöä, mutta en vain pysty siihen. Aikanaan mies pakotti minut autokouluun juuri tällaisen tilanteen varalta.  Päältä ajettava ruohonleikkuri lienee teknisten taitojeni huippu. Tultuani ajelinkin ruohot sateen alta niiltä osin, missä se oli tarpeen. Osa pihoista on kulottunut rutikuiviksi. On vähän kin olisi ns. juhannussiivot tehty, kun on leikatut nurmikot! Ei täällä niin yksinäistä ole puuhailla, kun olen alkanut taas jutella Sepolle: - Kiitos että ostit näin hyvän ruohonleikkurin ja kiva, että  en enää pelkää sitä!
Vaihteeksi oli oikein mukavaa olla Keski-Suomessa palvelujen keskellä ja perheen kanssa. Oli perhejuhlaa, tapaamisia, vierailuja. Siskokin kävi miehensä kanssa kylässä. Ja pikku Ee oli isänsä kanssa, kävi pikkumummolassakin ja niin suloinen.
Oli yksi jännitysmomenttikin. Pikkuvarpaaseeni ilmestyi muutama viikko sitten musta pilkku, aivan samannäköinen kuin poskeni melanooma kaksi vuotta sitten. Terveyskeskuksessa sanottiin, että juu, kyllä tuo pitää pian poistaa ja  tutkia. Menin kuitenkin ensin ihotautilääkärin vastaanotolle. Ei se ollutkaan melanoomaa, vaan jonkinlainen pieni verihyytymä, jota lääkäri vähän rapsutteli pois. Luojan kiitos!
Olipa toinenkin jännityskohta. Sunnuntain vastaisena yönä sain puhelimeeni tekstiviestin: murtohälytys Torpalla! Soitin heti 112. Alle puolessa tunnissa soitti poliisi pihalta: -Kaikki on ehjää. Hän löysi avaimet piilopaikasta ja kävi sisälläkin, ei mitään. Väärä hälytys. Siis kaksi väärää hälytystä. Tällaisissa tilanteissa olen ensin rauhallinen kuin viilipytty, mutta reaktiot tulevat viiveellä.

Nyt vain odotellaan pelastavaa sadekautta. Saunan lämmitys sopii siihen hyvin juhannuspuuhaksi.
Leppoisaa juhannusta sinulle!