Kirjalumessa

Iltaisin käyn yleensä kävelemässä, mutta nyt ei ole halua mennä ulos pimeään, siellä on varmaan kylmä. Luen Anne Holtin dekkaria 1222,  jossa juna luisui raiteilta ja juuttuu lumeen Norjan vuoristossa Oslon ja Bergeniin välillä. Valtava lumimyrsky sulkee matkustajat lumen sisään hotelliin päiväkausiksi. Myrsky ujeltaa uhkaavasti ja lumimassat peittävät ikkunat. Olisi hengenvaarallista mennä ulos. Ollaan sisällä lämpimässä siis! Tästä tulee mieleen toinen lumimyrskykirja, jota luin kauan sitten keskellä kesää mökillä. Silloinkin piti kääriytyä peittoon. Se oli Alistair MacLeanin kirja, ehkä Karhusaari tai Saattue Muurmanskiin.
En kyllä muistanut tämän kirjailijan nimeä, ainakaan heti, niinkuin minulle usein käy. Silloin on avuksi kekseliäisyys googlehakemisessa. Tämä löytyi haulla dekkari Pohjoisnavalla. Kirjan nimestä en ole varma, siellä se on mökin hyllyssä odottamassa kesää.
Kirjamakuni on enimmäkseen kirjallisesti laiska ja lukutyyli nopea, pitää olla vetävä juoni ja kieli. Siksi dekkari tulee usein kirjastosta mukaan, mieluiten naisen kirjoittama. Hauska oli kyllä pojan hyllystä matkalukemiseksi ottamani Hippi Taatilan Isipappablues. Välillä luen pätkän psykologi Saara Kinnusen Äidin ikävää.

Odotus

Täällä on hiljalleen sadellut lunta monena päivänä, maa on valkoisena niinkuin nyt toivommekin sen olevan. Maisema on harmaa, taivas pilvien peitossa. Mutta päivä on pidentynyt. Työstä neljältä lähtijät jo sen huomaavat. Ajatus siirtyilee eteenpäin: Saammeko taas nähdä kevään ihmeen, valon, vihreän, kukinnot, lintujen paluun ja viserryksen? Kesäkuvia kohoilee mieleen- vettä, uskomatonta kasvua ja vihreyttä, lämpöä. Ihanaa, en muuta odotakaan kuin kevättä ja kesää, ainakin yhtä vielä!

Lume vai hoiva ?

Kuuntelin eilen Ikääntyvien yliopiston luennolla lääketieteen etiikan dosentti  Pekka Louhialan luentoa plasebovaikutuksista. Vertailevissa tutkimuksissa todentuu, että ilman vaikuttavia aineita oleva lääkekin usein vaikuttaa suotuisasti, ainakin kun kokeilija ei tiedä, kumpaa lääkettä hän saa. Ainajkin kipulääketutkimuksissa tämä näkyy. Onko kyse valhevaikutuksesta (vrt. sanaa silmänlume) vai mistä? Louhialan mukaan kyse on mielen voimasta ja hän  ehdottaisi, että puhutaankin hoito-tai hoivavaikutuksista, johon kuuluu laajempi skaala kuin pilleri: katse, kosketus, mielenkiinto jne. Hän opettaa lääketieteen opiskelijoille lääketieteen etiikkaa. Yleisöstä joku sanoi, että kaikille lääkäreille pitäisi puhua tästä teemasta, lääkäri - potilassuhteen laadusta. 
Arvelen, että tutkimuksen kohteena olo jo on huomiota ja välittämistä, jota vaivoista kärsivä ihminen kaipaa. Kun lääkäri ei edes katso potilaaseen tai tutki käsillään kipeitä kohtia, vaan katsoo koneeseen, ei hoivavaikutusta synny. Vakuuttava ja välittävän oloinen lääkäri tuo turvaa, mikä saa potilaan omat voimavarat auttamaan paranemista. Hyvä omalääkäri olisi tärkeä. Vaihtoehtohoidoissa ihminen saa usein tunnin verran kuuntelua ja ihmisläheistä hoitoa. Luennoitsija toki toi esiin välttämättömien lääkkeiden merkityksen.
Nosebo- efekti tarkoittaa asioita, jotka heikentävät lääkkeiden tehoa. Esim. liiallinen tieto lääkkeen haittavaikutuksista voi toimia näin. Ei kannata opetella kaikkia harvinaisia haittavaikutuksia tai lukea dramaattisia nettikuvauksia.
Luennoitsija kysyi lumelääkekokemuksia. En muista suorastaan sellaista, mutta mieleeni tuli aihepiiriin liittyvä lapsellinen kokemukseni. Viime kesänä olin yksin saarimökillä, missä vähän pelottaa se, että ambulanssin olisi vaikea päästä paikalle. Naapurit olivat paikalla ja emäntä sanoi, että ilman muuta soitat yölläkin heille, jos tulee hätä. Lisäksi hän kertoi, että terveyskeskuslääkärinä 15 vuotta toiminut vävy tulee muutamaksi päiväksi mökille. Myöhäisillalla näinkin tämän vävyn istumassa veneessä ongen kanssa mökkini edustalla tyynessä illassa. Lähempää en ole häntä nähnyt, en tuntisi vastaan tullessa. Tuli tunne, etten tarvitsekaan  lääkettä, osaan nukkua ilmankin. Ja nukuin ensi kertaa puoleentoista vuoteen ilman unilääkettä! Tämä toistui mökillä monena iltana, mutta kotona  parissa viikossa palasi lievä turvattomuuden tunne ja otan taas tuekseni pieniä lääkemurusia.  Mistä saisin nyt tähän lumelääkkeen  tai hoivavaikutuksen? Omatoimisesti annettu  lumelääke ei toimi, olen kokeillut.

Kukkajuttua

Kukka- tai oikeastaan kasvijuttua. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut rönsyliljaa eli juorua. Urheilukentän toimiston ikkunaa vasten näytti puskeutuneen paljon rönsyjä säleverhon raoista. Menin kysymään niistä pistokkaita. Kaksi miestä istui sisällä, näyttivät tekevän jotain yhteistä juttua koneella.-Minulla on vähän hassua asiaa, aloitin.  Jo vain, kyllä sopi ottaa. Kasvi oli kovasti hoidon puutteessa, mutta en tuppautunut hoitamaan, kun näytti olevan töitä. -Tämä oli päivän piristys, miehet naureskelivat, kun kiittelin. Vanhan tavan mukaan ei pitäisi kiittää ja oikeastaan pitäisi varastaa,. mutta se ei nyt ollut mahdollista. Ennenhän kasveja ei ostettu kaupasta, vaan saatiin alkuja naapureilta.
Kotona ei ollut multaa, joten ostin sitä tullessani ja vaihdoin sitten mullat kaikkiin  neljään huonekasviini, kaksi kaktusta, yksi kliivia ja yksi traakkipuu, poissaoloja hyvin sietäviä kasveja. Saniainen oli kuivunut pois joulun  aikana. Olen nähnyt netissä, kuinka vaihdetaan mullat siististi ja näppärästi, mutta minulta se ei ole vielä koskaan onnistunut. Vaikka suojaan lattiat ja pinnat sanomalehdillä, märkää multaa leviää merkillisesti niiden ulkopuolelle kauaksikin. No, sitten vain siivotaan. Lattialta ylös katsoessani huomasin, että kraanan alapuoli oli likainen, en ole huomannut sitä ehkä koskaan katsoa. No nyt sekin on tehty!
Oikeastaan mullanvaihto pitäisi tehdä vasta helmi-maaliskuussa, mutta jostain syystä olen aina tehnnyt sen tammikuussa. Kliivia on kuitenkin elänyt jo 27 vuotta tällä hoidolla ja kaktukset 11 vuotta .Otin kliiviasta helposti irtoavan osan kasvamaan siniseen ruukkuun. Rönsylilja saa kasvattaa juuriaan aluksi vesilasissa. Ollessani nuorempi huonekasvit eivät minulla onnistuneet ollenkaan, kastelin kai mekaanisesti tukahduksiin. Tai sitten eivät olleet näin sitkeätä sorttia.

Kyläsieluiset

Missähän se vika oikein on, kun en tahdo kotiutua tähän kaupunkielämääni? Torpalla olo aina hidastaa asettumistani tänne. On hiljaista, kolmeen päivään en nähnyt yhtään naapuria, nyt kuudessa päivässä olen rapussa nähnyt kaksi. En minä Helsingissä tai Espoossa asuessamme paljon naapureihin ehtinyt huomiota kiinnittää. Tyttären olen kyllä tavannut kaksi kertaa. Kävimme syömässä sekä ostamassa minulle maton ja painopeiton. Hakeuduin SPR-ryhmän palaveriin, jossa sovittiin vierailuista paikallisissa palvelukodeissa kerran kuussa, mutta moni päivämäärä oli heti minulle epäsopiva. Jumppa- ja venyttelyryhmissä olen käynyt, mikä on mukavaa. Kyllä minussa jokin vika on, kun en löydä itselleni sopivia tapoja asettua ja viihtyä luonnikkaasti täälläkin. Olen aina kuin jalka toisessa paikassa. Piristyin heti, kun poika soitti ja pyysi tulemaan heille ensi viikolla. Mikähän olisi ääni kellossa, jos jäisin koko talveksi Torppaan? Tai hakisin asuntoa tuosta yhteisöllisestä asumisoikeustalosta, josta jo tunnen muutaman ihmisen. En minä monia ihmisiä tarvitse.
 Kai minä olen luontainen pikkukyläläinen. En tosin ainoa. Yksi lääkäri vastasi muuttotiedusteluun, että eihän hän ikinä isoon kaupunkiin muuta, eihän häntä siellä kukaan tunne. Kun hän pienellä paikkakunnalla polkee kylänraittia pyörällään, kaikki tietävät kuka siinä menee ja arvaavat myös, minne menee. Olemme siis pikkukyläsieluisia. Olla osa harvaakin yhteisöä on jotain olennaista. Käsityö on minulle viihdyttävää, mutta nyt on pidettävä tauko, kun niska ja selkä särkevät. Miniän tuomat kaksi kerää Seitsemää Veljestä riittivät kuvan mukaisiin laitoksiin. Nyt olisi idea tehdä nukenhame muista loppulangoista tuon kaulurin ohjeeella, mutta täytyy odotella jonkin aikaa. Jospa se tästä taas, kun sai perusteellisesti valittaa ja täysikuu katselee täälläkin maan elämää!

Siirtymä

Eilen palasin junalla viralliseen kotiini, mielessä hyviä muistoja ystävien tapaamisista ja vanhan talon tunnelmista. Aina lähtiessä joutuu motivoimaan itseänsä, että pysytään nyt tässä ratkaisussa, palataan taas ennen pitkää. Oli mukava, kun lattialla odotti kasa joulukortteja. Kiitos kaikista! Hauska oli vanhan ystävän lähettämä Itämaan tietäjät- kortti.

Tiedätkö, mitä olisi tapahtunut,
jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?
He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja
ja maailmassa olisi rauha.

Päivä valkenee tänään kirkkaana vuoren  takaa. Pitää taas ohjelmoida itseänsä, kun ei tarvitse lämmittää hellaa eikä takkaa eikä hakea puita eikä viedä linnuille ruokaa eikä luoda lunta tai hiekottaa pihaa tai käydä katsomassa iäkkäitä sukulaisia. Saunakin lämpeni taas pienellä sormen kosketuksella.

Myöhemmin: Kuuntelin Lapuan tuomiokirkon nettijumalanpalveluksen, joka juuri tuli paikallisradioinnin sijaan. Tutut äänet toimittivat kauniin palveluksen.

Uuteen vuoteen

                                                  Kiitos viime vuodesta.
                                                  Siunattua alkavaa vuotta Sinulle!