Täällä on hiljalleen sadellut lunta monena päivänä, maa on valkoisena niinkuin nyt toivommekin sen olevan. Maisema on harmaa, taivas pilvien peitossa. Mutta päivä on pidentynyt. Työstä neljältä lähtijät jo sen huomaavat. Ajatus siirtyilee eteenpäin: Saammeko taas nähdä kevään ihmeen, valon, vihreän, kukinnot, lintujen paluun ja viserryksen? Kesäkuvia kohoilee mieleen- vettä, uskomatonta kasvua ja vihreyttä, lämpöä. Ihanaa, en muuta odotakaan kuin kevättä ja kesää, ainakin yhtä vielä!
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
torstai 30. tammikuuta 2020
Odotus
Täällä on hiljalleen sadellut lunta monena päivänä, maa on valkoisena niinkuin nyt toivommekin sen olevan. Maisema on harmaa, taivas pilvien peitossa. Mutta päivä on pidentynyt. Työstä neljältä lähtijät jo sen huomaavat. Ajatus siirtyilee eteenpäin: Saammeko taas nähdä kevään ihmeen, valon, vihreän, kukinnot, lintujen paluun ja viserryksen? Kesäkuvia kohoilee mieleen- vettä, uskomatonta kasvua ja vihreyttä, lämpöä. Ihanaa, en muuta odotakaan kuin kevättä ja kesää, ainakin yhtä vielä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sitähän se tahtoo olla, jospa edes yksi vielä....
VastaaPoistaToivossa eletään!
Poista