torstai 23. tammikuuta 2020

Lume vai hoiva ?

Kuuntelin eilen Ikääntyvien yliopiston luennolla lääketieteen etiikan dosentti  Pekka Louhialan luentoa plasebovaikutuksista. Vertailevissa tutkimuksissa todentuu, että ilman vaikuttavia aineita oleva lääkekin usein vaikuttaa suotuisasti, ainakin kun kokeilija ei tiedä, kumpaa lääkettä hän saa. Ainajkin kipulääketutkimuksissa tämä näkyy. Onko kyse valhevaikutuksesta (vrt. sanaa silmänlume) vai mistä? Louhialan mukaan kyse on mielen voimasta ja hän  ehdottaisi, että puhutaankin hoito-tai hoivavaikutuksista, johon kuuluu laajempi skaala kuin pilleri: katse, kosketus, mielenkiinto jne. Hän opettaa lääketieteen opiskelijoille lääketieteen etiikkaa. Yleisöstä joku sanoi, että kaikille lääkäreille pitäisi puhua tästä teemasta, lääkäri - potilassuhteen laadusta. 
Arvelen, että tutkimuksen kohteena olo jo on huomiota ja välittämistä, jota vaivoista kärsivä ihminen kaipaa. Kun lääkäri ei edes katso potilaaseen tai tutki käsillään kipeitä kohtia, vaan katsoo koneeseen, ei hoivavaikutusta synny. Vakuuttava ja välittävän oloinen lääkäri tuo turvaa, mikä saa potilaan omat voimavarat auttamaan paranemista. Hyvä omalääkäri olisi tärkeä. Vaihtoehtohoidoissa ihminen saa usein tunnin verran kuuntelua ja ihmisläheistä hoitoa. Luennoitsija toki toi esiin välttämättömien lääkkeiden merkityksen.
Nosebo- efekti tarkoittaa asioita, jotka heikentävät lääkkeiden tehoa. Esim. liiallinen tieto lääkkeen haittavaikutuksista voi toimia näin. Ei kannata opetella kaikkia harvinaisia haittavaikutuksia tai lukea dramaattisia nettikuvauksia.
Luennoitsija kysyi lumelääkekokemuksia. En muista suorastaan sellaista, mutta mieleeni tuli aihepiiriin liittyvä lapsellinen kokemukseni. Viime kesänä olin yksin saarimökillä, missä vähän pelottaa se, että ambulanssin olisi vaikea päästä paikalle. Naapurit olivat paikalla ja emäntä sanoi, että ilman muuta soitat yölläkin heille, jos tulee hätä. Lisäksi hän kertoi, että terveyskeskuslääkärinä 15 vuotta toiminut vävy tulee muutamaksi päiväksi mökille. Myöhäisillalla näinkin tämän vävyn istumassa veneessä ongen kanssa mökkini edustalla tyynessä illassa. Lähempää en ole häntä nähnyt, en tuntisi vastaan tullessa. Tuli tunne, etten tarvitsekaan  lääkettä, osaan nukkua ilmankin. Ja nukuin ensi kertaa puoleentoista vuoteen ilman unilääkettä! Tämä toistui mökillä monena iltana, mutta kotona  parissa viikossa palasi lievä turvattomuuden tunne ja otan taas tuekseni pieniä lääkemurusia.  Mistä saisin nyt tähän lumelääkkeen  tai hoivavaikutuksen? Omatoimisesti annettu  lumelääke ei toimi, olen kokeillut.

2 kommenttia:

  1. Oma kokemukseni on, ettei haittaa ollenkaan, kun lääkäri tai joku katsoo ruutuaan ja naputtelee asioita muistiin. Johtuu varmaan siitä, että tein juuri tuollaista asiakaspalvelutyötä. Ohjelma oli kuin osa pääni sisältöä ja asiakkaan "tili" puolestaan osa asiakasta. Tietokoneella oli yksi meidän yhteinen alueemme. Jos olisin ollut hoitotyössä, olisin tuntenut koskettavani asiakasta, kun tarkastelin ja kirjasin hänen tietojaan.

    Sen sijaan minua vaivaa, ettei lääkärin äidinkieli ole koskaan suomi, vaan venäjä tai vielä kaukaisempi. Ei auta, vaikka kuinka tutkisi käsikopelolla. Paras työtoverini oli kotoisin Venäjältä, mutta en 10 vuodessa oppinut kommunikoimaan helposti. Aina piti miettiä kuinka sanoisin, vaikka hän osasi suomea hyvin, ja koko ajan tuli eteen vaikeasti ymmärrettäviä kohtia. Lääkäreiden kanssa on sama juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että moni lääkäri ajattelee samoin kuin sinä paneutuessaan tietoihin. Minulla on hyvä kokemus venäläisistä ja virolaisista lääkäreistä, ovat auttaneet hyvin. Olen tottunut puhumaan selkokieltä kuulovammaisille ja olen kai huomaamattani puhunut samoin vieraskielisille.

      Poista