Kuluneen viikon hienosta Inhimillisestä tekijästä jäi mieleen muutama ajatus. Kaksi aivosyöpää kokenut nainen sanoi keskittyvänsä siihen, minkä takia haluaa elää, ei edes siihen, miksi ei halua kuolla. Teki heti mieli kirjoittaa omaa listaa. Siitä tuli aika pitkä, auringonlaskuista Nerkoolla siihen, kun pikkutyttö sanoo Mumma, kun tavataan. Stressin määritelmä oli minulle uusi. Se on sitä, kun käyttää johonkin asiaan enemmän energiaa, kuin se tarvitsisi. Se nosti muistiin monia, monia tilanteita työaikojen "yövuoroista" monenlaisiin omiin murehtimisiin. Sitä lähellä on kaikkialle laukkaavien ajatustensa rauhallinen tarkastelu ja pysäyttäminen mindfulnes-tekniikalla. Joogassa minulle tuotti työtä ajatusvirran hallinta. Aina piti palata hengitykseen. Keskittyminen tähän hetkeen ja todellisiin tuntemuksiin lisää elämän tuntoa ja läsnäoloa omassa elämässä ja antaa tilaa parantaville kehon voimille.
Tänään olikin läsnäolon tuntuinen päivä. Kävelin aamupäivällä metsässä ja katselin puitten rauhaa. Hain kirjastosta kasan kirjoja, myös Sarah Silvertonin kauniin Mindfulnes-kirjan, jota on mukava lukea.Ostin paikallisesta pikkukaupasta sinisävyiset kaitaliinat pöydälle. Minulle on näet tulossa pitkästä aikaa sininen kausi, vaikka kaupoissa ei sinistä paljon näe. Laitoin saunan päälle ja menin taloyhtiön kuntolaitepaikkaan, jossa en ole täällä asuessani kertaakaan käynyt eikä siellä muitakaan näy. Steppasin ja soudin puolisen tuntia oloani kuunnellen, kävelin viidenteen kerrokseen jalat raskaina ja menin saunaan, nostin jalat ylös toipumaan. Olin tyytyväinen, että hoidin viime aikojen pikku sairastelussa väsähtänyttä kuntoani. Koetan ottaa tavaksi, kun se on näin helppoa. Saunan jälkeen istuin vähän aikaa parvekkeella ja katselin taivaanrantaa. Nythän on todella aikaa itselle! No, pitkä ilta kyllä tulossa.
Asiat saavat olla niinkuin ne ovat. -Se on nyt näin, sanoisi Iida-täti.
Tunsin, että kaikki on hyvin, kaikki on lähellä, ei ole mitään hätää. Iloitsin siitä, että olen oppinut jo aiemmin ihailemaan kuutamoa ja auringonlaskua yksinkin, että olen tottunut lenkkeilemään yksin, että mielelläni saunonkin yksin, että tykkään lukea. Huomenna osaan mennä naistenpäiville yksin. En nyt sano, että opetelkaa muutkin, ennenkuin olette yksin. Kaiken voi oppia sittenkin, kun on pakko, jos haluaa. Jaetun ilon väite on nyt taka-alalla.
Ihmeellistä aikaa tämä aikani. Aamulla olen usein vielä loikomassa lämpimässä sängyssäni kahdeksalta, kun pikku Ee istuu jo päiväkodin aamiaispöydässä lusikka kädessä. Tänään olin saunassa, kun isommat lapsenlapset olivat vielä koulun pulpetissa. " On se Herra joillekin helepon antanna", kommentoi samantapaista tilannetta yksi blogiystävä aiemmin.
