Lumimyräkkä kuuluu perinnetalveen, hyvä niin, mutta sen alta nousee mieleen kevään ja valon kuvia. Nouseeko tosiaan taas ruoho, tulevatko puut lehteen, kukkiiko syreeni, onko syksyllä istuttamani syyshortensia säilynyt elossa? Tulevatko linnut, tulisipa tänä kesänä taas pääskyspari Torpan pihaan ja joutsenet järvelle, kukkuisi käki, saisi vielä ne kuulla ja nähdä. Toivottavasti tämä kevät ei tunnu yhtä murheelliselta kuin tuntui vuosi sitten.
Mieleen viriää jotain muutakin uuden odotusta, että jotain uutta saisi elämässä tapahtua. En vain keksi, mitä. Eilen ajattelin kokeilla uutta liikuntalajia. Menin Lavis-tanssijumppaan, joka on nyt kovasti suosittua ja monen mielestä hauskaa. Siinä liikuttiin eri lavatanssien tahdissa ohjaajan näyttäessä edessä yksinkertaista koreografiaa. Tunnin se kesti ja hiki tuli. Ihan kiva, vaikka musiikki ei ollut kovin mieleistä enkä erottanut ohjaajan puhetta kaikuvassa salissa. Yöllä heräsin nilkkasärkyyn ja piti tropata. Veden kannattelema liikunta lienee edelleen minulle sopivinta. Aamulla tein VitaePro- tilauksen. Ei tainnut nyt löytyä uutta harrastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti