perjantai 10. helmikuuta 2017

Mies, nainen ja uskonnot

Katsoitteko eilen ohjelmaa Sharialain opetuksista Tanskan moskeijoissa? Oli kiinnostavaa, hurjaa. En usein tässä blogissa ota kantaa asioihin, mutta nyt otan. Imaamit pyrkivät ylläpitämään omaa maailmaansa tanskalaisen yhteiskunnan sisällä. Se, mistä aloin varsinaisesti kirjoittaa, liittyy miehen ja naisen suhteeseen uskonnoissa. Piilotetun kameran kanssa kulkeva muslimitoimittaja sai joka moskeijassa saman vastauksen: Naisen pitää kestää  miehen väkivalta, suostua aina sänkyyn, ei saa kertoa poliisille, ei saa erota. Muutoin mies sortuu ulkopuolisiin houkutuksiin. "Mies on kuin eläin, ei se voi hillitä itseään", tiivisti naisopastaja aviokulttuurin säännöt.
Kristinuskossakin miehen ja naisen rooleja säädellään yllättävän paljon. Valtavasti energiaa ja aikaa on käytetty luterilaisissa kirkoissa naispappeuskysymykseen ja käytetään vieläkin. Paavalin ohjeesta Timoteukselle " seurakunnan paimen olkoon yhden naisen mies" kaikkine lisäominaisuuksineen on halukkaasti hypätty 'yhden naisen' yli. Historiallisen raamatuntulkinnan mukaan se korosti kristittyjen siirtymistä kreikkalais-roomalaisen kulttuuripiirin yksiavioisuuteen juutalaisen moniavioisuuden sijaan. Onko tässäkin pohjimmiltaan kyseessä  sama asia: miehen oletettu kyvyttömyys hillitä seksuaalista viritystä kirkollisessa yhteistyössä ja suojella reviiriään naisen yläpuolella?
Entäs ajankohtainen samaa sukupuolta olevien vihkiminen? Loukkaako sekin miehistä itsetuntoa ja miehen ylemmyyttä naisen omistajana?
Jaa, onko se sitten näin, kun kautta maailman tätä miesten suojelua vaalitaan?

Merkillisen vahvasti siis Raamatun haasteista on tärkeiksi valittu mies-naiskysymyksiä. En ole kuullut, että kirkossa saarnattaisiin tosissaan kymmenyksistä tai toisen ihokkaansa antamisesta sille, jolla ei ole. Ei ole ketään pappiakaan vaadittu eroamaan, kun ei näitä kohtia toteuta.

Eri asia on sitten homoparien vaatimus kirkollisesta vihkimisestä ja siunauksesta, jota sitäkin  kirkko  panttaa. Kuinka moni vihittävistä oikeasti haluaa niitä, kun yhteiskunnassa siviilivihkimiset muutoin vähenevät ja siunaus tuntuu taikauskolta? -Missä se siunaus näkyy, tapellaan ja erotaan jatkuvasti, vaikka on kuinka siunattu, kuulin eilen. Onko tässä vaatimuksessa kyseessä ensisijaisesti tasa-arvovaatimus? Omasta puolestani sen kernaasti suon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti