Terassilla

Katson aika usein asunto-tai piharemonttiohjelmia, katson aikani kuluksi. Niissä toistuu jatkuvasti: Omannäköinen, meidän näköinen. Minä en oikein ymmärrä, mitä se tarkoittaa ja mikä olisi minun näköistäni sisustusta. Minun mieleeni olevan kyllä erotan. Kauan sitten kyllä kotiini tuli työkavereita ensi kertaa ja yksi huudahti: -Täällä on aivan sinun näköistäsi! Jäi selvittämättä, mitä se oikein tarkoitti, olisin nyt viisaampi.
Toinen ymmärrystä kaipaava asia on terassi. Niitä rakennetaan joka ohjelmassa, isoja katettuja pihoja rustataan pienen mökinkin ympärille. Koska niillä oikein oleskellaan ja asutaan? Miksi maan pinnalle ei voi astua? Meillä on muutama puuneliö ulkona olevan pöydän alla, mutta ei siinä juuri koskaan istuta eikä syödä. Koska tuulee, sataa, hyvällä säällä on hyttysiä ja pörriäisiä. Mennään sisälle, sanovat vieraatkin.
Minulle riittää tämä aamukahviterassi. Portaalle on helppo istahtaa.

Juhannusaattona

Nurmikot on ajettu siisteiksi, matot puisteltu ulkona ja lattiat pyyhitty, piirakat paistettu, pöytäliinoja vaihdettu. Tuuli on tyyntynyt, kevyen sateen jälkeen paistaa taas lämmin aurinko vuoden pisimpiä kiertojaan maisemien yllä. Pihapiirissä leijailee ruusujen tuoksu. On kuin olisivat  pyhäinen rauha ja raukeus laskeutuneet Torpan tanhuville. Myöhemmin vieraita, tänään yksityissauna. Mieli muistaa sairaalassa juhannustaan viettävää läheistä ja toista, joka eilen kuuli vakavasta sairaudestaan. Vuosien karttuessa koemme monenlaisia juhlapäiviä. Aina ei ole samanlaista, parempaakin voi tulla taas. Leppoisaa juhannusta!

Kesän korkeaa aikaa

Tässä on ollut pari sosiaalista viikkoa lasten perheiden ja muiden läheisten parissa. Nelivuotias oli käynyt tässä Torpan mummolassa viimeksi vuosi sitten, mutta ihmeen hyvin hän muisti asiat. Tärkein oli vintti: -Täälläkö on ne rappuset vintille? Siellä sitten leikittiin suurin osa ajasta tallella olevien lelujen ja mumman kanssa. -Viimeksi minulla oli sellainen oranssi lautanen, jossa oli kuvia.Se muumilautanen oli ollut isomman serkun nimikkolautanen. Talo tutkittiin kellarista vintille ja ulkorakennuksiin.-Minä haluan lypsää siellä navetassa. -Voi kun ei ole lehmiä. -Näytä kuitenkin, sanoi tämä touhukas ja toimeen tarttuva pikkuneiti. Ja niin löytyi sanko polvien väliin ja oikea ote käsiin. Mahtaakohan hän aikuisena muistaa, että hän olisi lypsänyt lehmiä täällä? Samana päivänä vielä löytyi kaupunkilaistytölle tien varrelta lehmiä ja pysähdyttiin aitauksen viereen ihmettelemään, kuinka isoja ne lehmät ovat.

Toisenlainen muistojen aika nousi toisella paikkakunnalla, kun tyttären kanssa vierailtiin miehen tyhjilleen jääneessä ja paikalleen hajoavassa kotimökissä. Sieltä löytyi tyttären leikkien rippeitä. Miehen kotikylää lähestyttäessä nousi hänen henkensä, sielunsa ja koko perheensä kaunis muisto vahvasti mieleen.Se asutustilan talo on tullut elinkaarensa päähän. Milloinkahan tämän sata vuotta vanhemman Torpan piha on kasvanut umpeen pihlajaa ja koivua samalla tavoin?

Saarimökillä kaikki oli ennallaan. Joutsenet ja kuikat lipuivat poikastensa kera rauhallisesti omia kulkujaan, sauna lämpesi. Nyt on veto aika lailla lopussa, pitää vähän huilata kaikkien tiskien ja saunanlämmitysten jälkeen, niin mieluisia kuin kaikki puuhat ovat olleet ja apuakin oli.

Kuusenkerkkiä

Onkohan tuota luonnonyrtti-informaatiota ollut liikkeellä enemmän, kun minut tavoitti nyt (vasta) kuusenkerkkätietouskin? Siis kuusenkerkkä on maistuva, hyvänmakuinen ja erittäin paljon hyviä ominaisuuksia ja vaikutuksia omaava lähituote, jota vanha kansa on käyttänyt moniin tarkoituksiin. Ei meillä kyllä siitä mitään tiedetty eikä naapureissakaan. Joskus olen kulkiessani pureskellut ja sylkäissyt pois.

Tänään kokeilin, lähimaastosta kun löytyi vielä runsaasti kuusen vaaleanvihreitä uusia, kauniita  kasvuja. Juhannukseen mennessä ne tummuvat ja kovettuvat neulasiksi. Tein teetä, haudutin, panin vähän hunajaa. Se oli hyvää, lempeän hyvänmakuista ilman hunajaakin. En laittanut aivan kiehuvaa vettä, etteivät C-vitamiini ja muut ravintoaineet tuhoutuisi.  Netistä löytyi monenlaisia ohjeita, esim. keitetään tuntikausia siirapiksi. Mitähän niitä vitamiineista on silloin jäljellä? Panin pakastimeen jonkin verran. Ei kai tätäkään pidä kovin paljon nauttia, kohtuus niinkuin muussakin. Astmaatikolle ei kuulemma sovi eikä hartsiallergisille.

Lepopäivää

Sunnuntai-iltapäivän raukea torkkeisuus sohvalla kirjan noustessa aina välillä silmäin eteen, välillä vaipuessa rinnan päälle. Olo on kuin kirjojen kartanotyttärillä, joilla ei ole mitään tekemistä. Lepopäivä lepopäivien keskellä. Muistan hämärästi, että on sellainen käsite kuin sunnuntai-iltapäivän ahdistus ennen työviikkoa. Minun työviikkoni? No nurmikot pitää leikata ja reunoja siistiä trimmerillä, ruoho on kasvanut hurahtamalla viime päivien sateissa ja lämmössä. Vieraita on tulossa viikon mittaan. Pitäisikö tehdä jotain? Ei, nyt on helluntaipyhä. Jumalanpalvelusta kuunnellessani tein huiviin hapsuja. Jotain käsillä tehden pystyn kuulemaan paremmin. En ole nähnyt tänään yhtään ihmistä kaukaakaan, en kai eilen enkä toissapäivänäkään. Uneni sitä vastoin ovat nykyään merkillisiä ja laajoja, liittyen eri elämänvaiheisiini.

Eilisaamuna sentään kokosin nokkosia, kiehautin ja laitoin hellan päälle kuivumaan. Täällä on puhdas luonto kerätä niitä. Ja lipstikkaa kokosin muutaman vihdan myös kuivumaan. Leikkasin nokkosia viikatteella rakennusten varjoista kasvamaan uutta satoa.

Onneksi oli lyhyt hellejakso. Perjantaina ukonilman myötä tuli hurja raekuuro, joka hakkasi pahasti alas omenan ja syreenin sekä pihlajan kukkia.Välillä piha oli valkoisena rakeista ja pihlajan tertuista.
Kirjastoautosta viimeksi: Nuotio-Soininen: Sakset tyynyn alla, Taina Latvala Venetsialaiset, Merete Mazzarella: Varovainen matkailija. OK, viimeinen vähän tekemällä tehty. Tämä siksi, kun M kiitti kirjavinkeistä.

Vielä

Ei minulta mitään puutu, en voi enempää pyytää enkä tarvitse mitään lisää, ajattelin äsken.
Tytär perheineen - rivakka talkoojoukko oli metsänistutustalkoissa - oli lähtenyt ja tiskivuori siloitettu.Menin eilen lämmitetyyn ja vielä sopivan läpimään paljuun viilentymään. Elämän moninaiseen rikkauteen voivat kuulua myös kuolema, sairaudet ja pysyvätkin vaivat. On tärkeätä huomata, mitä kaikkea hyvää VIELÄ on.

Oi mikä aamu!

Luvia


Yön sateiden jälkeen aamu kohoaa lämpimän kosteana, tuoksuvana, aurinkoisena. Puut kukkivat joka puolella. Metsänpohjan peittää suopursu valkoisin kukkasin. Kuinka sisukas on koivu, kivenraosta se löytää kasvuvoimansa. Kuin Suomen kansa ainakin ennen. Tuttuja asioita, mutta tärkeitä joka kevät. Viime kevään kuivuuden ja kuumuden jälkeen hitaampi kevään tulo on ilo, opittu normaali.