Toinen ymmärrystä kaipaava asia on terassi. Niitä rakennetaan joka ohjelmassa, isoja katettuja pihoja rustataan pienen mökinkin ympärille. Koska niillä oikein oleskellaan ja asutaan? Miksi maan pinnalle ei voi astua? Meillä on muutama puuneliö ulkona olevan pöydän alla, mutta ei siinä juuri koskaan istuta eikä syödä. Koska tuulee, sataa, hyvällä säällä on hyttysiä ja pörriäisiä. Mennään sisälle, sanovat vieraatkin.
Minulle riittää tämä aamukahviterassi. Portaalle on helppo istahtaa.
Ihana aamukahviterassi sinulla! Tuohon on helppo tulla ja helppo pujahtaa sisälle taas, jos tuuli pöllyttää liikaa tai sadepilvi varoittaa ensi pisaroillaan. Jos portaat ovat vielä puuta, sitä parempi.
VastaaPoistaKaupunkipihat ovat luku sinänsä. En minäkään tarvitse 'omannäköistä' kattoterassia, kunhan on joku käytännöllinen alusta, ettei tuolinjalat uppoa nurmikkoon. Aurinkovarjo ja pyöreä pieni pöytä riittää kahvitteluun, jos sattuu sille tuulelle.
Piti lisäämäni, että katollinen veranta tai terassi on minullekin ymmärrettävä sateen- ja tuulensuoja. Varmaan terassien haltijat näkevät sen hyödyt - vaikka ettei paljuun noustessa tarvitse huuhtaista jalkojaan vadissa, vaan voi kävellä sinne puhtain jaloin. Mutta keinotekoiselta moni ympäristö on minusta näyttänyt, varsinkin jos katettu ala on suhteettoman suuri.
PoistaMeillä on viisi terassia. Näillä pärjätään, mutta enemmänkin ottaisin...
VastaaPoista"Koska niillä oikein oleskellaan ja asutaan?" Voi, ihan koko ajan. Meillä koti avautuu kesäisin pihalle ihan kaikissa puuhissa. Ensinnäkin ruokailu: Olen tottunut lapsesta (1960-luvulta) saakka syömään kesäisin ulkona. Syy oli silloin käytännöllinen: asuimme kesät niin pikkuisessa kesämökissä, että pöytä yksinkertaisesti oli liian pieni kaikkien siihen mahtua. Lapset/nuoret söivät mökin leveillä portailla lautanen sylissä, kankeammat jäivät sisälle. Siksi kannan nykyisinkin kesällä sekä ruokalautasen että kahvikupin pihalle.
Mutta terasseja käytetään muulloinkin kuin syödessä. Luen kesällä sanomalehden ulkona. Luen kesällä kirjat ulkona. Kudon sukkaa ulkona. Nukun päiväunet Baden-baden-tuolissa tai riippukeinussa (joka on yhdellä terassilla) ulkona. Viime kesänä kun oli niin tosi lämmintä, katselimme iltaisin telkkariakin läppäriltä ulkona terassilla. Silitysraudan ja -laudankin vien usein kesäisin ulos, kun sisällä on liian kuuma silittää. Kun lapset olivat pieniä, ruoankin tein monina kesinä vallan pihakeittiössä, että saatoin samalla vahtia ulkona leikkiviä lapsia. Vaatteet valitaan kelin mukaan. Välillä ollaan t-paidalla ja paljain varpain, välillä on untuvatakki ja kolmet villasukat.
Miksi yksi terassi ei riitä? Auringon ja säiden. Välillä haluaa etsiä aurinkoa, välillä vältellä sitä. Välillä haluaa hakea tuulta, välillä päästä tuulen suojaan. Miksi ei voi "astua maan pinnalle"? Siksi että on tosi rasittavaa siirrellä tuoleja ja pöytiä, kun leikkaa ruohoa. Ja korkean ruohon keskellä olevat pöytä ja tuolit taas jäävät käyttämättä. Tästä syystä meillä on terasseja.
Kiitos, olipa valaiseva selostus! Tajuan toki, että hyviä syitä tähän suosittuun ilmiöön täytyy olla. Meidän saarimökillä kyllä ollaan paljon ulkona (ellei sada tai tuule liikaa),kun siellä tuulee melkein aina sen verran, ettei ötököitä ole kiusana. Eikö teillä ole ole niitä haittana?
PoistaOhhoh, täytyi oikein miettiä :) Ei kai meillä sitten ole. Jos tekee jotain oikein hikistä puuhaa, loppukesällä voi olla paarmoja pörräämässä, mutta eivät nekään ole työntekoa estäneet. Ampiaisia ja kimalaisia on, mutta ne viihtyvät kukissa, eivät käy ihmisten päälle, ellen astu nurmikolla apilassa olevaan. Hyttysiä taitaa iltaisin olla, mutten järin kiinnitä niihin huomiota, koska alkukesän jälkeen puremat eivät enää kutia (ennen kuin syyskesällä kun vissiinkin tulee uusi sukupolvi). Joten joko en vain koskaan ole kiinnittänyt hyönteisiin huomiota tai sitten niitä on tosi vähän. Tosin en huomaa niitä missään, en kotona enkä kyläpaikoissa, joten ehkä kyse on vain oman huomiokyvyn rajallisuudesta. Tässä tapauksessa kai on vain hyvä asia, koska ulkona oloon eivät todellakaan vaikuta mitenkään. Punkit nyt tietysti ovat asia erikseen. Yhden nymfivaiheen punkin olen tänä kesänä irrottanut.
Poista