Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
perjantai 21. kesäkuuta 2019
Juhannusaattona
Nurmikot on ajettu siisteiksi, matot puisteltu ulkona ja lattiat pyyhitty, piirakat paistettu, pöytäliinoja vaihdettu. Tuuli on tyyntynyt, kevyen sateen jälkeen paistaa taas lämmin aurinko vuoden pisimpiä kiertojaan maisemien yllä. Pihapiirissä leijailee ruusujen tuoksu. On kuin olisivat pyhäinen rauha ja raukeus laskeutuneet Torpan tanhuville. Myöhemmin vieraita, tänään yksityissauna. Mieli muistaa sairaalassa juhannustaan viettävää läheistä ja toista, joka eilen kuuli vakavasta sairaudestaan. Vuosien karttuessa koemme monenlaisia juhlapäiviä. Aina ei ole samanlaista, parempaakin voi tulla taas. Leppoisaa juhannusta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuten sukupolvemme naiset, olet sinäkin siistinyt juhlaksi kesäkotisi. ...pyhäinen rauha ja raukeus vallitsee.
VastaaPoistaKävimme kirkossa, saarnaaja sanoi nimen Johannes merkitsevän: Jumala on armollinen. Älkäämme siis kantako murheiden ja syyllisyyden taakkaa. Avautukaamme ilolle. - Sanat osuvat, viestinä itse kullekin.
Armollista juhannusta!
On tuo siistimisen liittynyt juhlatunnelmaan, vaikka suursiivouksia
Poistaen osaa liittää juhliin. Ai niin, en niitä muulloinkaan harrasta.
Avautukaamme ilolle, lämmölle, vihreydelle viimeistään nyt.