Iltaisin käyn yleensä kävelemässä, mutta nyt ei ole halua mennä ulos pimeään, siellä on varmaan kylmä. Luen Anne Holtin dekkaria 1222, jossa juna luisui raiteilta ja juuttuu lumeen Norjan vuoristossa Oslon ja Bergeniin välillä. Valtava lumimyrsky sulkee matkustajat lumen sisään hotelliin päiväkausiksi. Myrsky ujeltaa uhkaavasti ja lumimassat peittävät ikkunat. Olisi hengenvaarallista mennä ulos. Ollaan sisällä lämpimässä siis! Tästä tulee mieleen toinen lumimyrskykirja, jota luin kauan sitten keskellä kesää mökillä. Silloinkin piti kääriytyä peittoon. Se oli Alistair MacLeanin kirja, ehkä Karhusaari tai Saattue Muurmanskiin.
En kyllä muistanut tämän kirjailijan nimeä, ainakaan heti, niinkuin minulle usein käy. Silloin on avuksi kekseliäisyys googlehakemisessa. Tämä löytyi haulla dekkari Pohjoisnavalla. Kirjan nimestä en ole varma, siellä se on mökin hyllyssä odottamassa kesää.
Kirjamakuni on enimmäkseen kirjallisesti laiska ja lukutyyli nopea, pitää olla vetävä juoni ja kieli. Siksi dekkari tulee usein kirjastosta mukaan, mieluiten naisen kirjoittama. Hauska oli kyllä pojan hyllystä matkalukemiseksi ottamani Hippi Taatilan Isipappablues. Välillä luen pätkän psykologi Saara Kinnusen Äidin ikävää.
Minä muistan lapsuudesta kirjan Se suuri lumipyry, jossa satoi hirveästi lunta ja ihmiset juuttuivat autoihinsa tielle ja pelastautuivat/haettiin erään perheen kotiin, jossa lopulta oli kaikki paikat nukkujia täynnä. Oli tosi hauska kirja! Vähän jännäkin, kun lunta oli niin paljon...
VastaaPoistaEn ole tainnut tuota kirjaa lukea, olisi varmaan jäänyt mieleen niinkuin sinulla!
Poista