 |
| Kaktuksen yllätyskukka |
Asiat eivät olleet uusia, mutta kooste oli vaikuttava hyvän elämän kartoitus.
Kymmenen kohdan hyvän elämän listaa, joka on ollut joskus Helsingin Sanomissakin, en kokonaan muista, mutta siitä jäi mieleen muun muassa, että ihminen tarvitsee ja voi ylläpitää neljästä kuuteen ystävää, ei enempää. Ystävien lisäksi ihminen kaipaa heimoa, kuulumista laajempaan yhteisöön. Paikkakunnan vaihdoksissa siitä voi tulla puute. Eniten mietin jälkeenpäin hakaa, jonka rakentamisella ihminen rajaa asioita elämäänsä tai siitä pois. Mitähän asioita minä nytkin turhan takia rajaan hakani ulkopuolelle- etten jaksa, viitsi, osaa, uskalla? On niitä.
 |
| Kevättä helmikuussa |
ettisestikin. Ajattelen, että iän karttuessa
tehtävä voi olla omatoimisuus, itsestään huolehtiminen. Laajempaa merkitystä saa silloin siitä, että
ajattelee säästävänsä yhteiskunnan vähiä resursseja mahdollisimman pitkään. Se kannustaa oman kunnon ylläpitoon.
Rakastettavaa, toivottavaa tai odotettavaa. Niitäkin on hyvä ajatella ja ylläpitää : ketä tai mitä minä voin rakastaa, mitä toivoa tai odottaa.
Runsas yleisö virtaili salista hyväntuulisen näköisinä, päättäen vähentää vaivojensa jatkuvaa valitusta, muistaen ilonaiheitaan ja aikoen nauttia hyvistä kahveista kahviossa.
Voi sentään. Enpä ole aikoihin osunut Pirkko Lahtea kuuntelemaan. Tutustuin häneen aikoinaan, kun osallistuin Suomen Mielenterveysseuran toimintaan. Muistan erityisesti miten taitavasti hän käytti pieniä tarinoita työssään. Ajatella, että hän on yhä yhtä innostava!
VastaaPoistaHän on 77 v, miehensä omaishoitaja ja edelleen ehtii moneen. Uskomattoman laaja-alainen, ei ole tehnyt itselleen pientä jakaa, vaan on uskaltanut laajalle.Arvostan. Puhuu tavallista kieltä, mikä kuulemma ei ole kaikkia kollegoja miellyttänyt.
PoistaPiti olla pientä HAKAA.
VastaaPoistaMinä en ihan allekirjoita tuota 4-6 ystävää. Jos on itse ekstrovertti ja virkistyy ihmisistä, on kyllä parempi, että on enemmän ystäviä, ettei kuormita niitä muutamaa harvaa liikaa. Ihmisillä on muut ystävätnsä, lapsenlapsensa, sairautensa, puolisonsa ja tämän sairaudet ja joillakin vielä työelämäkin - jos minä rupeaisin heiltä joka toinen päivä huomiota hakemaan, niin johan se ystävyys loppuisi siihen. Parempi on, että minulla on parikymmentä ystävää, jolloin rasitan kutakin vain joka toinen tai kolmas viikko.
VastaaPoistaMutta entäs kenellä meillä on vielä jäljellä se lapsuuden ja nuoruuden "loistava ystävä"? Viittaan televiosta vast ikään tulleeseen Ferranten Loistava ystäväni sarjaan, jossa kuvataan kahden tytön ystävyyttä ja kasvua aikuisuuteen. Kyllä minusta olisi ihanaa jos voisi sanoa, että minulla on yhä se lapsuuden ajan "paras ystävä", jolle voi kertoa kaikki jne. Toki minulla onkin siskoni, josta olen sanonut, että siskolta ja Jumalalta en ole salannut mitään. Lapsuuden aikainen ystävä hän ei ole, koska iänkin puolesta olemme eläneet eri lapsuuden, eri paikkakunnillakin. Löysimme toisemme vasta aikojen myötä.
VastaaPoistaMitä on ystävyys?Jollekin riittää yksi ystävä, toiselle parikymmentä, arvelen. Muutaman kanssa pystyy molemminpuoliseen suhteeseen, kuuntelemaan toista ja puhumaan itse, tukemaan toista tai hakemaan tukea tarpeen mukaan. Vastavuoroisuus lienee ystävyyden kuvio. Minulla on se ilo, että sisaren lisäksi lapsuusystävä naapurintyttö on ystäväni, neljänkymmenen vuoden katkon jälkeen. Hän muistaa lapsuudestamme paljon sellaista mitä minä en muista.
VastaaPoista