Nyt sain päähäni ottaa itsestäni vastaavanlaisen kuvan kuin isusta otettiin tuvan seinustalla. Jostain syystä kuvani nauratti sisartani kovasti. Pojantytär ei huomannut mitään erityistä, mumma siinä on ja tuo toinen on samanlainen mumma. No niinpä.
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
tiistai 18. helmikuuta 2020
Selfie
Tällaisena päivänä voi ottaa selfien, kun on elämää takana kolme neljännestä sadasta vuodesta. Muistan isoäidin, isun, juhlapäivän kesällä 1955. Me sisareni kanssa tulimme viimeiset viisi kilometriä kävellen, sitä ennen linjurilla. Olin kymmenvuotias, sisar kuuden. Isu oli vanha ja kuolikin sitten vajaan kahden vuoden kuluttua.
Nyt sain päähäni ottaa itsestäni vastaavanlaisen kuvan kuin isusta otettiin tuvan seinustalla. Jostain syystä kuvani nauratti sisartani kovasti. Pojantytär ei huomannut mitään erityistä, mumma siinä on ja tuo toinen on samanlainen mumma. No niinpä.
Nyt sain päähäni ottaa itsestäni vastaavanlaisen kuvan kuin isusta otettiin tuvan seinustalla. Jostain syystä kuvani nauratti sisartani kovasti. Pojantytär ei huomannut mitään erityistä, mumma siinä on ja tuo toinen on samanlainen mumma. No niinpä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suvun piirteitä isoäideissä!
VastaaPoistaPoistin omani seuraavana päivänä, tuo isun kuva riittää molemmiksi!
VastaaPoista