Syyskesää maalaiskylässä

Voi, kun oli onnellista aikaa, kun tytär ja lapset olivat viikonlopun luonani! Puuhailtiin monenlaista, poika kaatoi raivaussahalla runsaat, jo kuivahtaneet tatarpensaat ja toiset kärräsivät varret pois. Käytiin lasten kiinalaisessa herkkupaikassa syömässä, illalla lekoteltiin paljussa. Haikea on sitten lähtöilta, tyhjentynyt talo.
He saivat viemisiksi kaksi kylmälaukullista pakastettua vadelmaa ja vähän muutakin marjaa.  Minun mummanpesän pakastimeeni he veivät laukullisen mustikkaa. Tuomisina oli kaksi mustan viinimarjan tainta: suurimarjaiset Pohjan jätti Ilona ja Mortti. Edellisviikolla puunkaataja kävi poistamassa viisi vanhaa mustaherukkapensasta ja kaksi vadelmapusikkoa jyrsien juuriston palasiksi. Poimin kolme tuntia juurenkappaleita pois ja kärräsin kiviaidan taa. Nyt on uudet taimet istutettu ja ruoho kylvetty vapautuneille aloille.
Ajattelin viime viikolla, että riittää tämä alituinen oman kuolemani jälkeisen ajan järjestely! Elänhän minä nyt, kukaties ensi kesänäkin. Laitatin talon peltikatolle lumiesteet, ettei lumi vaarantaisi talosta ulkorakennukseen lähteviä sähköjohtoja painollaan, kuten viime talvena oli käynyt. Täällä on mukava asioida paikallisten yrittäjien kanssa. Sukulaisuussuhteetkin usein selviävät ja kahvia laitetaan. Ihmiset usein paikallistuvat kylä-ja sukuverkostoon. Isoissa kaupungeissa tavatut ihmiset jäävät irrallisiksi. Vielä tulee puunkaataja kaatamaan ulkorakennuksen taakse kasvaneet puut ja puskat ja tekee ne klapeiksi. Tämä työ jäi odottamaan vieressä olevan viljapellon korjuuta, minkä maanvuokraaja on nyt tehnyt. Iloitsin, kun viljat tulivat  kuivina talteen. Viime syksyn märkyydessä korjuu onnistui vasta myöhään syyskuussa.
Kolmen tunnin puuhailun jälkeen tuli hetkeksi erittäin hyvä olo, normaali hyvinvointitila niinkuin ennen. Heti ilahduin, voi miten terve olo, lähdenpä Helsinkiin. No, olotila vaihtelee, mutta iloitsen siitä, että pystyn olemaan vielä  maalla. Olen oppinut pitämään taukoja.Ulkona on aina jotain luonnollista puuhailua tarjolla, ei tarvitse lähteä vain asfaltille kävelemään. Runsaan omenasadon kanssa tulee puuhaa, minä kun en edes voi niitä syödä. Toki puolukkaakin on tarkoitus poimia. Ilonaihe on myös normaali elokuinen kesäsää! Maalaiskylällä on elämää viljankylvö- ja korjuuaikoina, isot koneet liikkuvat tiellä edestakaisin, kypsä vilja tuoksuu. Yöllä näkyy tähtitaivas.