Elämänkaarella

Olen taas omassa hiljaisessa elämässäni, omassa rytmissä, maalla, yksinäni. Toisenlainen oli jakso pojan perheessä, läsnäolossa, erilaisissa ruuissa, kotipuuhissa, menemisissä, ystävien tapaamisissa, kahviloissa, kauppakeskuksessa, toisten ihmisten asioiden jakamisessa. Yöllä kuulostelin uniääniä, kävin peittelemässä lapsenlasta seinän takana, olin kiitollinen, nukuin. Sydän väsyy  aina intensiivisestä puhumisesta, vaikka se on niin tärkeätä. Pitää oppia elämään nykyisen itsensä kanssa. Jaksoin kyllä, lääkkeet ovat apuna, pärjäsin ainakin yhtä hyvin kuin kotona. On minusta vielä apuakin. Toivottiin minun tulevan uudelleen muutaman viikon kuluttua, kun olisi tarvetta.
Ikääntyvä ihminen kokoaa elämänsä kuvaa monella tavalla, eri näkökulmista. Fyysinen ja psyykkinen herkistyminen lisäävät reaktioita. Matka vuosikymmenten kesäpaikkakunnan ohi nosti vahvasti pintaan monenlaisia muistoja nuoruudesta asti, iloa, kaipausta, syyllisyyttä, katumusta. Elämän rehellinen tilinpäätös valmistuu hiljalleen ja odottaa hyväksymistä.
Vuosikymmenten ystävän kanssa voi katsoa elämän kokonaiskuvaa, mitä elämä on ottanut ja mitä antanut. Nykyhetken ilonaiheet ovat tärkeitä. Voi jakaa tunnon  myös siitä, että elämä alkaa olla tässä, että voisi jo lähteä, kun vaivat alati rasittavat. -En ehkä elä enää kauan, on äärettömän surullinen ja läheinen tunne jaettavaksi.
Saan olla kiitollinen, kun olen saanut olla pääosin terve vastuun vuosikymmeninä. Keski-iän ruuhkavuosia elävän jälkipolven terveys on isompi asia kuin minun vanhan, vain itsestäni vastuussa olevan. Helposti huoli valtaa mielen siitä, mitä voisi  tapahtua, mutta opettelen jättämään sen isompiin käsiin.
Veljen muistokin elää monella tavalla, mieli luo kokonaiskuvaa. Sisaren kanssa vietiin eilen veljen urheiluperintö - urheiluseuran sihteerinä huolella tehtyjä leikekirjoja, vuosikertomuksia, valmennuspäiväkirjoja, liikuntavihkoja kotikylän koululle. Siellä kyläläiset voinevat jatkossa käydä lueskelemassa omaa ja kylän liikuntahistoriaa. Urheilun tukeminen oli veljelle uskomattoman tärkeä elämänsisältö ja vapaaehtoistyö, jossa ei tunteja laskettu.
Omenat odottavat poimijaa, koetan keksiä minne niitä vielä jaan. Yöllä täysikuu valaisi maiseman, loi pihapiiriin varjot, Otava loisti kirkkaana. Ilma on raikas, yöllä viileätä. Se on hyvä.