"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa".
Tämän Filippiläiskirjeen neljännen luvun jakeen minulle lausui palleani kohtaa pidellen fysioterapeutti, jonka vastaanotolla kävin toisen kerran. Hänen mielestään viime syksyn ja talven pelästyksistä ja toimenpiteistä kehooni jäänyt sympaattisen hermoston hälytystila tarvitsee kehoterapeuttista hoitoa. Tahdolla tai pelkin psyykkisen keinoin ei voi ei- tahdonalaista hermostoa hallita. Hänen pehmeä käsittelynsä tuntuu ihanalta. Kehoterapiaa minulle suositteli jo viime marraskuussa yksi lääkäri, mutta en löytänyt sopivaa tai en jaksanut mennä kokeilemaan. Hyvässä fysioterapiassa kyllä kävin saamassa apua olkapäävaivoihin.
Rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Aloin itkeä. Itkin ensimmäiselläkin käynnillä. Ne ovat ainoat itkut jotka minusta ovat tänä aikana purkautuneet. Itku tuntui hyvältä tämän hoitavan ihmisen läsnäolossa. Kotona opettelin tuon jakeen ulkoa. Miten ihanaa olisi muuttua huolettomaksi, iloiseksi mummeliksi, jota kantaa sisäinen rauha! Pyhä huolettomuus!
Syvältä nousevat itkut ovat parasta mielen ja tunne-elämän hoitoa. Ei voi aina vain tankata, on hyvä myös luovuttaa. Minä olen itkenyt myös rosenterapiakäsittelyissä kauan sitten ja kokenut sen hoitavana. Selkäkivut ovat myös sellaisia, joita oikeanlainen kosketus helpottaa.
VastaaPoistaRosenterapiaan minunkin oli tarkoitus talvella mennä, mutta jouduin aina perumaan. Joillakin itku on herkässä, toisilla kiven takana.
Poista