keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Sellainen päivä

Inari Krohn: Autumn
Eilen tuli yhtäkkiä sellainen päivä, että purin "alttarin" pois. Yhteinen valokuva ja  enkelikyntteliköt joutuivat komeroon. Samalla meni niiden takaa viimeinen jouluvalo, led-valoketju lasipurkissa. Keväthän nyt on tulossa! Tätä ennen mielessä kiersi vuosikymmenten takainen epäselväksi jäänyt asia, jonka yli olin aikanaan päättänyt hypätä. Jos hän nyt olisi tässä, alkaisin riidellä siitä.

Menin Vanhaan Pappilaan Kahvihuoneen runotilaisuuteen. Oli hienoja esityksiä, mm. Helkavirsistä. Juttelin vierusnaisten kanssa. Kuulin heiltä mukavia menovinkkejä.Yksi kertoi miehensä kuolleen 2,5 vuotta sitten. Hän sanoi inhoavansa leski sanaa. "Sehän on kuin läski, - (hän oli huippuhoikka)- sanon, että olen yksinasuva, ilman selityksiä. En pidä kuvaa esillä. Jatkoin kaikkia harrastuksiani kahden viikon päästä kuolemasta. Elämän pitää jatkua. Uutta miestä ei mahtuisi aikatauluihini".

Tulomatkalla poikkesin vaateliikkeeseen. Sovitin ensimmäisiä näkemiäni housuja ja ne istuivat täysin. Kapealahkeiset, varmaan muoti menossa ohi, kun minäkin ostin sellaiset. Löytyi myös väljä, vaalea neuletunika.

Näin eilen, kai tänäänkin?

6 kommenttia:

  1. Alttarin... Alttariksiko sen kuvan ja enkelikynttelikön koit?
    Minä vasta nyt joku aika sitten laitoin makuuhuoneeni hyllyyn kuvan, jossa olen Pekan kanssa. Se ei mitenkään erityisen hyvä kuva ole, mutta laitoinpahan vain. Tuossa eteisen seinällähän minulla on sukua "pilvin pimein", kuva Pekastakin ja hääkuvamme.

    Alkuvuosina Pekan kuva näkösällä ahdisti. Oli niin elävän näköinen, katsoi kohti. Otin nopeasti pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sana tuli kirjoittaessani mieleen. Kuten sanottu, sellainen päivä nyt.

      Poista
  2. 'Sellainen päivä' on tärkeä etappi. Alttari on kaunis sana, voi myös tuoda mieleen uhrin, ainakin hengellisessä sanastossa. Leski ei ole läski eikä uhri, vaan sitoumuksestaan vapautettu. Kuolema näitä vapautuksia tekee niille, jotka ovat liitossa olleet.
    Kirjoitathan Annikki näitä muistiin, odotan uutta viisasta kirjaa puolison kuolemansurun erilaisista päivistä ja vaiheista.
    Ja kun ikävä yllättää, ainahan voi kaivaa kuvan esiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken ajan olen joskus ajatellut kirjaa, mutta heti minussa nousee kova vastarinta: Ei, olen jo kirjoittanut, en jaksa kaivella kaikkea uudestaan. Eläkekirja ja aiemmat työhön liittyvät tulivat kuin itsestään. Toki niissä oli työtä, mutta sisäinen motivaatio vei eteenpäin.

      Poista
  3. Vastarintaa voi nostaa myös se, että kyseessä syvästi kahdenkeskinen suhde, johon liittyviä tunteita ei ehkä haluakaan jakaa - tai ei vielä voi nähdä kokonaisuutena. Ymmärrettävää. Monet ovat saaneet lohtua toisen jakamasta surupolusta, olen huomannut sururyhmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omien tunteiden jakamista hetki kerrallaan on tämä blogikirjoittelu ollutkin. Eri asia on yleistää, ottaa kaikenlaisia ihmisiä huomioon, lukea teoriaa, saada kustantaja.

      Poista