lauantai 18. helmikuuta 2017

Tulppaanipäivä

49 vuotta sitten



Torppa on taas herätetty eloon. Takkamuurin kylki on lämmin. Lumi kimaltaa talon metsänsuojaisilla lähipellolla, vaikka isot peltoaukeat ovat paljaina. Yöllä kuukin kipusi metsänrannan yläpuolelle.
Taas on vuosipäivä. On syntymäpäiväni. Tänne minut tuotiin synnytyslaitokselta kymmenen päivän ikäisenä hevoskyydillä. Olisi myös 49. hääpäivä. Hääkimppuni oli tulppaaneista tehty.
Ulkoapäin olen kahdeksattakymmentä käyvä vanhus, sisällä on kaikki ajat ja vuosikymmenet neljäkymmenluvulta asti.

Lastuna laineilla
ajan virrassa.
Täytyy vain luottaa,
että virta vie
minne on määrä.

3 kommenttia:

  1. Hyvää ja kaunista syntymäpäivää, Annikki sulle. Olen samaa mieltä, että sisällämme vuosien määrästä riippumatta on kaikki ajat ja vuosikymmenet tallella. Yhä vielä pulpahtelee jo unohtuneiksi luultuja yksityiskohtia matkan varrelta mieleen.
    Mutta ethän toki mikään vanhus vielä ole, se aika on vielä edessä päin. On vielä aikaa herätellä ja kerätä viisautta viimeisiä vuosikymmeniä varten, jos niitä suodaan.

    VastaaPoista
  2. Anteeks vaan, mutta en nyt oikein osaa sinua vanhukseksi vielä ajatella! Vaikka myönnettävä on, että näillä kymmenillä kroppa muistuttaa vuosista, mutta sehän on eri asia, se!
    Ihana on tuo tulppaanikimppusi.

    VastaaPoista
  3. Juu, en minä omastakaan mielestäni ole vanhus. Tulin vain ajatelleeksi ikäistäni koululaisen tai parikymppisen näkökulmasta.

    VastaaPoista