torstai 27. huhtikuuta 2017

Mäenharjalta



Minulle on totinen ilo, kun pääsen oikeaan luontoon, jossa puut seisovat vankkoina, kulkija hengästyy, kevätvesi solisee ja linnut riemuitsevat reviireistään.

Elämäni on aivan hyvää, kun vain surun ja kaipauksen savuverho hälvenisi. Kun silmä tapaa sinisen näkymän kaukaisuuteen, verho haihtuu hetkeksi. Pohjalaisen sielulle avaruus on hoitoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti