Kuluu se aika näinkin, neljän tunnin bussimatkoja körötellen. Tänä talvena niitä on ollut pitkästi toistakymmentä nyt, kun lippu Helsinkiin maksaa vain muutaman euron. Siinä sitä vain turtana, puolitorkuksissa istutaan paikasta toiseen ajatusten hortoillessa asiasta toiseen, auton suristessa unettavasti ja turvallisesti. Se on oikeastaan aika meditatiivista. Nautitaan siitä niin kauan kun bussiyhtiöt pysyvät pystyssä näillä hinnoilla. Vapaa kilpailu tuntuu olevan yhteiskunnan suurin arvo.
Mietiskelin moneen kertaan lausetta, jonka Altaivuoriston rakkautta pursuva mummeli sanoi Ville Haapasalolle: "Onni on sitä, että rakastaa itse".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti