Eivätkö tavoitteet tuo elämään mielekkyyttä? Niin oli ainakin "entisessä" elämässä. Tänä aamuna ajattelin näin:
* Oppia elämään yksin
~hyväksyä elämäntilanne: se on nyt näin, tätini sanoin
~huomata yksinelämisen hyvät puolet
~rikastaa elämää mahdollisin keinoin
~jakaa asioita läheisten kanssa
~järjestää niin, että on aina jotain odotettavaa, pientäkin
~pitää yhteyttä ystäviin
*Pitää omasta itsestä huolta
~ hyväksyä ikä ja vanheneminen
~ mutta tehdä kaikkea, mitä vielä voi
~ ruokkia ja liikuttaa itseään kuin ystävää
~ mennä lääkäriin, tarvittaessa myös yksityiselle
~ pukea itseään kunnolla
~pientä hemmottelua
*Olla läheisille avuksi minkä voi
~iloita avunannon mahdollisuudesta ja kahdenpuoleisuudesta
*Opetella nukkumaan paremmin
~ itsesuggestiota, rutiineja
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
Tuosta pitää ottaa mallia, että kohtelee itseään kuin ystävää!
VastaaPoistaJuu, siinä on vähän oppimista meikäläisillä!
Poista