Katsoin ruotsalaista ohjelmaa, jossa liikuttiin Tukholman keskustassa. Muistin elävästi kulmat, joilla liikuin kesällä 1965 ollessani kesätöissä vanhusten sairaskodissa. Katarinahissen, Södermalmstorg, Slussen, Vanhakaupunki. -Olipa hyvä, että lähdin Ruotsiin töihin, vaikka ei päästettykään, tuli mieleeni. Olinpa rohkea, laajensin maailmaani ja tienasin talvea varten. Kahtena muunakin lukiokesänä olin Ruotsissa töissä, eri paikoissa. Olipa hyvä!
Tätähän voisi jatkaa, onnitella itseään hyvistä elämänratkaisuista, koota niitä elämän tilinpäätökseen. Hyvä oli sekin, että uskalsin luvata puheen teinipäiville tammikuussa 1967, vaikka en ollut koskaan pitänyt puhetta. Hapuilevan puheeni aikana mieheni päätti, että tuossa on hänen vaimonsa. Muutoin hän ei olisi ikinä kiinnittänyt minuun huomiota.
Onhan sitä sellaistakin, mitä ei olisi ikinä pitänyt valita eikä tehdä, mutta tässä iässä taidan alkaa listata Olipa Hyvä- asioita! Olisikohan sellaisia nyt tehtäväksi? Ehkä sen tietää vasta jälkeenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti