Torpan aamua

Joskus sitä on reippaalla tuulella heti aamusta. Nukuin hyvin ja näyttää kuu olevankin laskusuunnassa. Heräsin puoli seitsemältä. En nyt jäänyt lueskelemaan iPadia sängyssä, kun se ei toimi, nettiyhteys on liian heikko.
En pannut merkille, milloin lähdin ulos, mutta tulin tupaan kahdeltatoista. Luettelenpa, mitä olen tehnyt, edelliskerralla  mainitsemieni kirjojen innoittamana.
Ensin otin viikatteen, jolla aioin vain leikata liiaksi laajentuneen tatarin reunoja. Tulin kuitenkin ensin kiertäneeksi ulkorakennuksen takaosat, joissa en ole käynyt pitkään aikaan. Leikkasin siellä rehottavat nokkoset maahan. Sitten kiersin viikatteen kanssa tienreunat kahteen suuntaan. Ojissa kasvoi pajun ja koivun versoja ja reuna rehotti. Sain ne jotenkuten siistityiksi, mutta heinät väistävät viikatetta. Sitten tuli vuoroon se tatar, jota pienensin noin 30 senttiä ympäriinsä. Sen jälkeen käväisin kahvilla ja suihkussa, kun olin aivan märkä.

Vadelmapensaat rehottavat joka suuntaan. Mies niitä lisäsi ja laajensi. Hän nautti vadelmien syömisestä suoraan pensaista. Minä tietysti myös säilön niitä. Jotenkin niitä pensaita pitäisi paimentaa, tuumailin kahvia juodessani.
Hain ladosta heinäseipäitä ja rautakangen. Niinkuin ennen heinäpellolla löin rautakangella koloja ja työnsin seipäät koloihin. Ei tullut oikein syviä koloja, mutta seipäät tuntuvat pysyvän pystyssä. Pingotin pyykkinarua seipäästä seipääseen. Toisessa pöheikössä tein myös reipasta harvennusta ja nyt sieltä pystyy poimimaankin.
Kaikki kasvaa ja leviää runsaasti. Mustaviinimarjapensaatkin kaartuvat runsaina maata kohti, vaikka viime syksynä typistin niitä reippaasti. Tuli mieleen äidin lause: -Kyllä liian kanssa pärjää. Omenapuut leviävät ja oksat painuvat omenoiden painosta maata kohti. Poistin puun varjoon jääneen viallisen vadelmapensaan, siihen oli ehkä tullut jokin tauti. Peitin maan siltä kohtaa, että kasvu tukahtuu.

Oikeastaan minun piti tänään poimia punaisia ja mustia viinimarjoja. Se ei ole lempityötäni, varsinkaan mustien poiminta, kun ne kypsyvät niin epätasaisesti ja niitä on hidas noukkia. Mies sen aina tekikin, istui tuolilla ja rauhallisesti poimi. Vadelmia on hauskempi hakea, käännellä oksia ja tehdä löytöjä. Ehkä annan mustien vielä kypsyä.Taitaa pian ramaista mukavasti.