Olin eilen lapsenlapseni kanssa hänen ala-asteen koulunsa, kyläkoulun, joulujuhlassa. Se pidettiin lähikirkossa, koska oppilasmäärän kasvun takia perheenjäsenet eivät olisi mahtuneet koululle juhlaan. Kirkkosali olikin täynnä.
Tämä lasten ja seurakunnan yhteinen juhla oli minulle aidon jouluilon kokemus.Tämän kyläkoulun vuodesta toiseen jatkuva hieno piirre on upea laulu niin enkelikuorona kuin Tiernapojissa. Olin kuusi kertaa sen koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa, jonne isovanhemmat kutsuttiin. Se kyläkoulu kantaa opettajiensa antautumuksellista, lapsiymmärtäväistä historiaa.
Tämä entinen kyläkoulun oppilas oli kyllä sitä mieltä, että koulun omat juhlat olivat parempia. Niissä oli tietty kaava. Jouluevankeliumikuvaelmakin oli oikeampi siellä kyläkoulun tutulla näyttämöllä kuin tämä, johon myös seurakunnan työntekijöitä osallistui. Hän oli ollut niissä juontajana kaksi kertaa.Nostalgia alkaa siis jo parin vuoden päästä!
Minä haluan näillä kuvilla, vaikka ne eivät laadultaan tuo tilanteen valoa esiin, toivottaa teille kaikille jouluiloa ja rauhaa tänä vuoden lyhimpänä päivänä, kun käännymme valoa kohti!
Niin, Annikki, käännymme valoa kohti. Valoisaa ja toiveikasta joulunaikaa sinulle ja läheisillesi. Kiitos blogiystävyydestä.
VastaaPoistaSinulle myös rauhaisaa joulua! Toivottavasti pysymme riittävän terveessä kunnossa, blogiystäväni!
VastaaPoistaVoi miten palasinkaan tuon luettuani niihin vuosiin, kun sain valmistella oppilaitteni kanssa koulun kuusijuhlaa. Se lasten into ja ilo. Sitten itse juhlassa se tiivis tunnelma, joka välittyi katsojista, vanhemmista, sisaruksista ja isovanhemmista.
VastaaPoistaOlit varmaan innostunut opettaja ja yhdessä loitte joulujuhlan tunnelman. Meilläpäin se oli kuusijuhla, kylän joulujuhla. Kylän pimeys korosti koulun valoja. Muita juhlimisia ei ollutkaan. Aatto ja jouluaamun kirkko olivat sitten korkeata juhlaa.
Poista