lauantai 16. joulukuuta 2017

Tämmöinen tapaus

Eilen kävin keskustassa Mehiläisen lääkärillä ja sitten parissa kaupassa. Kaupassa alkoi käsivartta puristaa. Pulssi oli tykytellyt tuntuvasti jo parina päivänä. Kotona puhuin pari puhelua ja söin ja alkoi rintaakin puristaa. Yläverenpaine nousi. Nitro vei alapaineen viiteenkymmeneen enkä uskaltanut ottaa lisää. Olo oli epämiellyttävä. Lopulta soitin hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli alle kymmenessä minuutissa. Sydänfilmi oli ok, mutta miehet päättivät viedä minut päivystykseen. Ambulanssissa annettiin nitroa ja kaksi kertaa kipulääkettä suoneen. -Enää ei saa kolmea tuntia odotella puristusten kanssa.
 Käsivarsipuristus hellitti, kun tultiin sairaalaan, rintapaine kesti pitkään. Päivystyksessä minua mittailtiin muutama tunti ja lähetettiin kotiin. -Jos siellä jotakin tukkivaa on, ei sitä aleta sörkkiä, se pahentaisi asiaa. Olet liian hyväkuntoinen otettavaksi sairaalaan. Infarktia ei ole ollut. Pitää tulla takaisin, jos kipu uusii. Hoitaja kulki kanssani kaksi kierrosta käytävillä rasituskokeeksi ja taas mitattiin. Taksi tilattiin. Tytär tuli luokseni yöksi ja nukuimme yllättävän hyvin.
Tämä oli pettymys. Uskoin, ettei sydämessä ole nyt enää mitään vikaa. Ehkä ei olekaan, ehkä tämä oli jotain muuta. Pitää olla varovainen, ettei rasitu.

2 kommenttia:

  1. On todettu, että ihminen toipuu parhaiten kotioloissa, jos siellä on joku turvahenkilö. Ei tunnu ihan hyvältä hoidolta hyppyyttää ihmistä edestakaisin. Turvaton olo saa tarkkailemaan oireita. Vähitellen varmaan oppii itse erottamaan millainen on rasituskipu, joka menee levossa ohi. Infarktikipu nostaa kylmän hien ja massiivisen puristuksen. Koska pallolaajennukset on vastikään tehty ja verenohennuslääkitys on, ei infarktia tarvinne pelätä. Onneksi olet avun paikkoja lähellä ja tilanteesi on tiedossa niin maallisella kuin taivaallisellakin taholla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä sanoistasi, Ellinoora!

      Poista