lauantai 17. elokuuta 2019

Elokuuta

Elokuun lopulla tuntee jo syksyn lähestymisen. Kaksi alati odottavaista hupulaistani seurailevat ikkunasta syksyn merkkejä.
Kylätien varrella lepäävät kypsyvän ohran, kauran ja kuminan tuoksut pyöräilijän ilona.
Käsityöt tulivat ohjelmaan ja saman tien niskakivut lisäilmiöineen. Voi harmi, käsityöt olisivat niin mukavaa ajankulua ja tuliaiset omatekoisia. On pinkkiä tällä kertaa!


Kirjastoauto pysähtyy lähistöllä. Vain minä käyn siellä kesäaikaan, muut eivät enää jaksa, talvella ei käy kukaan. Viimeksi lainasin Antti Eskolan postuumisti julkaistun "Vanhanakin voi ajatella". Kiinnostavinta minulle siinä ovat hänen omat kokemuksensa ikääntymisestä (kuten pukeutumisen vaiheiden muutos erillisiksi operaatioiksi), lapsuuden elementteihin kuuluneiden radiohartauksien merkityksestä uskon kasvulle ja kuolemaan valmistautumisesta. Elämänkokonaisuuden lanka näyttäytyy selvästi. Harva pystyy näin loppuun asti elämäänsä luotsaamaan. "Jotain muutakin on", on hänen uskontunnustuksensa.
Toinen kiinnostava luettava oli Sally Salmisen Katriina, 1930- luvun bestseller. Luin sen aluksi ruotsiksi, kun se oli lainattavissa. Siinä oli hauskaa, oli vanhaa kieltä ja Ahvenanmaan murretta. Myöhemmin sain sisarelta lainaksi suomenkielisen kappaleen. Kirjaa käännetään nyt uudelleen.

Kirjastoaulani on nostalginen maitolaituri, jota täällä sanotaan nimellä kuskipukki. Ennenvanhaan sellaiset olivat nuorison kokoontumispaikkoja ja aamuvarhain myös maitotonkkien viejät saattoivat tavata samalla asialla olevia naapureitaan. Sekin muistuttaa ajasta ja elämänmuodoista, jotka ovat iäksi kadonneet.

Ei minun ollenkaan pitänyt, mutta hiki päässä siirtelin taas huonekaluja. Joka järjestyksessä on jokin ongelma, edellisessä se että televisio on liian iso tupaan, tuvan vanha pitkä penkki ei ollut käytössä ja puusohvan edessä liian lähellä oli keinutuoli. Nyt on istuinsijoja edelleen liian vähän, kun kolmas keinutuoli oli liikaa. Eikä tuoleista näe päätä kääntämättä, sattuuko joku kulkemaan tiellä!Televisio on peräkamarissa toistaiseksi.Meikäläisen sisustusprojektit ovat tällaisia.
Viimeinen versio on toimiva!

2 kommenttia:

  1. Joko nämä mietteet enteilevät kaupunkiin palailua. Syksy odottaa, että ehdimme sinne asti askareinemme, ajatuksinemme.
    Katsoin tarkemmin sisustuskomponenttejasi. Pöytä näyttää yllättäen samanlaiselta, joka oli lapsuuskodissani. Meille sen teki isä itse ja se palveli tuvassa pitkään. Keinutuolit kutsuvat rentoutumaan kirja kädessä tai radio-ohjelmaa kuunnellen. Toisesta ainakin voi seurailla ikkunantakaista elämää. Psykologina olet varmaan miettinyt mitä nämä sisustusoperaatiot kuvastavat elämän tämänhetkisistä pyrkimyksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tainnut pahemmin miettiä, mutta aina on muutoksenhalu ilmennyt minulla tällä rajoitetulla tavalla. Nyt tuvassa on levollinen olo odottamassa, kun täältä yhdeltä kaupunkireissulta palailen. Ilmoittauduin jo syksyn joogaan ja katsoin palvelukeskuksen ohjelmat, mutta vielä on Torpan syystöitä jäljellä. Puolukatkin, jos tulee.

      Poista