Vesitutkielmia

Kauneimmillaan vesi on, kun se tyynenä tai läikehtivänä peilinä heijastelee taivaan värejä ja puitten kuvajaisia. Tai kun veden pinta väreilee niin, että aurinko luo kimalluksen sen pintaan.

Piti mennä katsomaan, mihin kohtaan aurinko nyt mökkisaaren maisemassa laskee. Puoli kymmneltä se laski matalan tason vasempaan laitaan, viimeksi käydessä vielä oikeaan. Ja syyskuussa jos käy, on jo kaukana vasemmalla mäen takana.

Kauneimmillaan ilta on, kun taivas hehkuu auringonlaskun jälkeen.

Mutta ihana on myös kaivattu sade! Rutikuiva sammalkin pörhistyi.

Uuden aamun kirkkaus viriää puoli viideltä.

 Ei vesi yhden pienen maton pesusta vuodessa voi pilaantua. Mäntysuovan tuoksu pitää joskus tuntea.

Hiljainen lepäily ulkona tuo linnut esiin. Joutsenperhe uiskenteli päivittäin lähistöllä ja kuikkaperhe, miten kauniit ovat niiden profiilit vettä vasten! Tikka nakutteli kauan ruokaansa kelomännystä. Sillä lailla lujasta pitää sen ruokansa hankkia!

Jotkut ovat tykänneet katsella näitä kuviani, vaikka ovat vain kännykällä otettuja. Niinpä laitoin niitä nyt oikein roppakaupalla! Haikein mielin aina lähtöä valmistelee. Ehkä en tule enää tänä vuonna, saa nähdä.