keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Siirtolainen


Koko päivän on satanut tasaiseen tahtiin, ilman taukoa. Katselen ikkunasta pisaroitten pompahtelua lätäköihin Torpan tulotiellä. Pidän tulta puuhellassa. Tulin eilen kauniissa säässä. Heleä vihreys ympäröi talon. Käki kukkui, lintujen eloisa elo oli kuultavissa ja nähtävissä.Nyt ei lintuja näy, paitsi tikka palaa toistuvasti hakkaamaan tuvan nurkkaa, siellä on siis lahoa ja jotain syötävää. Ajelin illalla nurmikoita, vaikka ruoho ei ollut kovin pitkää, oli vielä bensaa jäljellä. Sain ajoleikkurin tyhjenneen pyörän pumpatuksi ja homma onnistui. Työnnettävä leikkuri sopisi seinänvierille ja pensaiden alle paremmin, mutta en saanut sitä syksyllä käyntiin, mikä vika lie taas tullut. Torpan kesähommat ovat siis alkaneet.

Täytyy sanoa, että BookBeat on kätevä. Sain sen äitienpäivälahjaksi. Se on oikea kirjojen aarreaitta. Kaikki uutuudetkin ovat heti saatavilla. Luen Sofia Lundbergin uusinta kirjaa "Kuin höyhen tuulessa". Junassa kuuntelinkin jonkin aikaa, mutta heikoilla kuulokkeilla kuulin huonosti. Lukemisen voi vaihtaa välillä kuunteluun ja taas toisinpäin, jos haluaa. Matkoja varten kannattaisi hankkia matkalaturi. Lukeminen puhelimelta on helppoa, joskin sormen virhetökkäys voi siirtää tekstin väärään kohtaan. Luen muutenkin makuullani, joten kevyt laite on kätevä. IPadini on niin vanha, ettei sovellusta saa enää siihen asennetuksi. 
Tuntuu kuitenkin siltä, kuin olisin petturi tai uskoton, kun käytän e-kirjoja. Kuinka käy painettujen kirjojen ja kirjastojen, jos tämä tyyli laajenee? Täällä syrjäkylällä e-kirja on paikallaan, kun kirjastoautokaan ei kulje. 

Laitoin ylläolevan linja-auton ikkunasta otetun kuvan paikalliseen Facebook-ryhmään. Tuli pian 300 tykkäystä. Simpsiön vuori menisi asiaa tuntemattomilta helposti ohi, mutta lapualaanen sydän sykähtää, kun se tulee näkyviin. "Voin asua missä päin maailmaa vain, kunhan Simpsiö näkyy", kirjoitti yksi kommentoija. Rauha leviää minussakin, kun sen näen. Jyväskylä on kaunis, kiva ja parhaista nuoruusvuosista minulle tuttu kaupunki, mutta eihän minussa pääse jyväskyläläisyys kehittymään, kun aina tulen tänne lakeuden laidalle. 7. kerta tänä vuonna. Kauanko vielä pystyn?

2 kommenttia:

  1. Näitä kirjoitelmiasi palaan aina välillä lukemaan. Simpsiönvuori menee tuntemattomalta ohi. Se on oma- ja ainutlaatuinen kiintopiste jonka viehätyksen ulkopuolisenakin ymmärtää. Kirjoista äänikirjat ovat tuttuja mutta e-kirjat ei vielä. Ennen tuli selattua kirjasta tietoa. Nyt huomaa monesti katsovansa netistä. Ehkä noita E kirjoja pitää kokeilla. Terv P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun tulit käymään! Huolettaa ihan kirjojen tulevaisuus, kun minullakin on vähän väliä netti auki, reseptit, neuleohjeet, yhteystiedot, nimet jne.

      Poista