Tänään menin kovin jännittyneenä ihotautilääkärille ja helpottuneena palasin. Sileä ruskea luomeni, jota säikähdin lauantaiyönä, oli vain tavallinen rasvaluomi. Se ei muutu pahanlaatuiseksi. Tästä tiedosta maksoin mielelläni 100 euroa. Propral-beetasalpaaja auttaa sisäiseen vapinaan, jota kilpirauhashormonin liikamäärä aiheuttaa. Ikävää oli, että iltapahoinvointi palasi,johtuneeko uudesta lääkkeestä. Mutta kyllä tässä pärjäillään. Yöllä on kuuma kuin kuumeessa. Kunpa kilpirauhanen tasoittuisi. Lääkitystä ei saa aloittaa, vaikka oireitten perusteella yksi lääkäri jo kirjoitti reseptin valmiiksi. Ilman sitä oiretta voisin varmaan jo aika hyvin. Jollain kilpirauhassivustolla yhdeksi oireitten aiheuttajaksi oli kirjattu varjoainekuvauksen jodipitoinen aine. Minullehan niitä kuvauksia tehtiin peräkkäin kaksi. Lääkäri ei pitänyt tätä uskottavana. Muut lääkkeeni ovat välttämättömiä. On outoa, että yhtäkkiä elän lääkkeitten varassa.
On kai tämä vähän hassua, että näin avoimesti vaivoistani kirjoitan, niinkuin olisin ainoa sairastelija. Se alkoi kai alkushokista. Ystävät ovat toivoneet, että kirjoitan, ettei tarvitse aina kysellä. Ehkä voin puolustaa tätä jakamistani sillä, että varsinkin ikääntyessä näitä yllätyksiä voi tulla muillekin. Joskus kirjoitinkin, että tämän iän yllätyksistä kertoo useimmiten lääkäri. Toivottavasti jotain mukavaakin yllätystä elämäämme voi vielä kuulua. Iloitkaa terveyden tunnosta tai hyvistä päivistä te, armaat lukijani!
Television katselustani on tullut yksipuolista ja vähän kyllästyttävää. Remonttiohjelmat sopivat mielialoihini.Unelmarempat, Rempalla kaupaksi, Remppa vai muutto. Ja joskus joiltain osin Tv7, joka yllätyksekseni näkyy täällä. Äsken kuuntelin keskustelua omien suunnitelmien murtumisesta, koettelemusten kestämisestä, luottamisesta ja Jumalan rauhasta kaiken keskellä.
Elämä tuo ikäihmisellekin monia muutoksia. Yksin jäätyäni asutan kahta kotia, kesällä syntymäkotiani Etelä-Pohjanmaalla ja talvipesää Jyväskylässä. Olen kokenut, mitä menetykset,yksinäisyys,sairaus ja siitä toipuminen ihmiselle merkitsevät. Nöyrin mielin opettelen elämään yksinäni ja koetan luottaa elämään. Haen ilonaiheita ja mahdollisuuksia, joita vielä on. On tärkeätä nauttia niistä juuri nyt, kuten luonnon rytmistä,ystävistä, jumpparyhmistä, käsitöistä ja pienen lapsenlapsen elämänilosta.
No meillähän oli lääkärin kanssa sama diagnoosi luomista😂😂!
VastaaPoistaOnneksi tuli selvitettyä, eikä siis siinä huolta!💕
Niinhän se oli, mutta piti saada varmuus😊
PoistaJos oikeasta elämästä haluaa ja voi kirjoittaa, blogisi on juuri sitä. Minäkin elän sanojesi mukana ja toivon sydämestäni, että tilanteesi helpottaa ja että jaksat sopeutumisen hankalaa polkua siihen asti. Tulin itse tänään kotiin sairaalasta, mutta vielä en jaksa siitä kokemuksesta kirjoittaa kuin ehkä sinne tänne rivien väliin. Kävin keskustelun sairaalapastorin kanssa omasta aloitteestani ja se huojensi. Heidät on hyvin koulutettu sairaan ihmisen kohtaamiseen.
VastaaPoistaKiitos, että kirjoitat. Minä puolestani olen semmoinen panttaaja, että ei varmaankaan ole hyväksi terveydelle. Tai hyvin valikoiden kerron. Mistähän se tämäkin tapa tullenee?
VastaaPoistaKiitos kommenteista, Ellinoora ja Marjatta! Hyvää vointia teille omien vaivojenne kanssa!
VastaaPoistaSe, kun ihmiset kirjoittavat tosia asioita tosista asioista, on ihan käytännössä arvokasta. Jos lukijalla on sairauden oireita, hän voi vertailla niitä ja sitten tutkimuksia ja hoitoja.
VastaaPoistaJos joku on lukenut ensimmäisistä oireistasi, hän muistaa varmasti, että jos ulkona kävellessä tulee samanlaisia, on syytä mennä pikaisesti lääkäriin, jopa päivystykseen.
Toisten ihmisten kertomuksista saa sellaista tietoa, jota ei muualta löydä.
Kiitos kommentista. Itselle tämä jakaminen tuo kaveruuden tunnetta.
Poista