lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kärsimyksen tiellä

Veli on taas keskussairaalassa, kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä. Keuhkoissa on tulehdus, siellä on ylimääräistä, hengitys vaikeata. Hän saa happea ja antibiootteja. Verenpaineet ovat alhaiset, samoin happisaturaatio, oksentaa. Hän ei halvautumisen takia pysty yskimään. Olo on tuskainen. Ei elvytetä, oli lääkäri sanonut.
Ollaan puhelimen ääressä, lähetetään terveisiä, että veli tietää sisarten tietävän, sisar ajaa sairaalaan iltapäivällä. Herra armahda.

4 kommenttia:

  1. Kevät koettelee monen heikon ja sairaan elämäntahtoakin. Voimat käyvät vähiin. On armollista, että ei pyritä toistuvasti keinotekoisesti pitkittämään päiviä, joiden pääsisältö on kivun ja kärsimyksen sietäminen. Voimme jättää läheisen Jumalan armollisiin käsiin, kun ihmisten keinot loppuvat. Rauhaa sinulle, sisarellesi ja veljellenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Sitkeä tämä velipoika on. Monta kertaa on oltu rajoilla jo vuosia sitten. Tuli hyvä mieli, kun ennen pääsiäistä tavatessamme pystyttiin vähän keskustelemaan asioista, taivaastakin.



      Poista
  2. Ajattelin veljeäsikin, kun kirkossa kuuntelin tämän sunnuntain teemaa ("Jumalan kansan koti-ikävä" ) ja rukoilin mukana:
    Taivaallinen Isä,
    sinä annoit oman Poikasi kulkea
    tuskan ja kuoleman kautta
    ja valmistit hänelle
    kolmantena päivänä suuren voiton.
    Me kiitämme ja ylistämme sinua siitä,
    ettei mikään pimeys
    voi voittaa hänen valoaan
    eikä mikään tappio
    voi riistää meiltä hänen voittoaan.
    Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
    meidän Herramme tähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista muistamisesta! Tänä aamuna veljen vointi on ollut hiukan parempi.

      Poista