sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Torppa!

"Sama kuu loisti paratiisissakin", toistui lapsuuteni kertomuskirjan lause, joka avasi minulle perspektiiviä historiallisesti ja maantieteellisesti. Kirjaa en ole löytänyt mistään.

Kun eilen availin mummanpesän petiäni, huomasin, että kuun valo osui suoraan sänkyyni. Siihen valoon kävin nukkumaan. Oli haikea mieli, kun kahtena iltana sain katsella aitoja kuutamoisia hankia Torpan ikkunoista. Sama kuu kuitenkin!

Olisin voinut jäädä vielä pariksi päiväksi, kun sisareni piti lähteä kotiinsa. Syrjäkylällä autottoman pitää huolella tutkia kulkuvaihtoehtonsa. Olisin voinut mennä taksilla bussiin,  joka kulkisi toisena pääsiäispäivänä  viiden kilometrin päästä Jyväskylään. En jäänyt, kun olisin varmaan joutunut odottelemaan bussia lumimyräkässä ja istumaan tuntikausia täpötäydessä lomaltapaluubussissa. Menomatkalla ahtaassa penkissä istui vieressäni isokokoinen, vahvasti tupakanhajuinen mies. Nyt ei ollut ruuhkapäivä ja matka sujui väljästi Torpalta saakka Seinäjoen kautta, aluksi sisaren kyydissä. Nettiyhteyttä ei saanut puhelimella toimimaan ja google ei hyväksynyt kauan käyttämättä ollutta konetta avaamaan sähköpostia. Pitää kesäksi hankkia liittymä.

Unelma on nyt toteutunut, pääsin käymään Torpalla yli viiden kuukauden tauon jälkeen ihanan sisareni avustuksella. Tuli aktiiviset päivät kirkkaassa auringonpaisteessa. Neljässä paikassa kylässä, kaksi kertaa veljen luona, omenapuun karsintaa, haudoilla käynnit, ruuanlaittoa, juttelua, pääsiäismusiikkia ja hartausohjelmia radiosta, kävelyjä, takan ja puuhellan lämmitystä, vanhentuneiden ruokatarvikkeiden poistoa, pakastimen sulatus, siivousta. Sisko ravisti pitkät matot aamun pakkaslumessa, minä pesin lattiat, tupa jäi raikkaana odottelemaan uutta käyntiä. Löytyi myös henkilö, joka voisi kesällä leikata nurmikot, jos en ole itse leikkaamassa.
Kyllä se vaikea olo nousi kehoon sielläkin joka päivä, ystävän kahvipöydässäkin, hyvä mieli ei sitä estä, mutta sen kanssa eletään, kun ei muuta voi. Taisin innostua vähän liikaa touhuamaan, mutta nythän voi lepäillä ja tasoitella. Ja odotella sieluaan palaavaksi sieltä Torpan puusohvalta makailemasta.

Metsäkävelyltä palaillessani kuului kirkasta törähtelyä ja kaksi joutsenta lensi ohitse. Ei siellä vielä missään avovettä ole, kuinkahan pärjäävät. Kevättä se tietää! Hyvää Pääsiäistä!


2 kommenttia:

  1. Myötäiloisena luin pääsiäisaamun pikkukellojen kilinässä (ortodoksien pääsiäispalvelus soi levyltä) käyntiäsi rakkaassa Torpassasi. Siunattu sisaresi toi turvaa ja pääsit käymään sielunkodissa, missä kevät tulee ajallaan, hanget pitävät maisemaa levossa, kunnes sulavedet taas virtailevat ja uuden elämän alut nousevat kasvuun.
    Pääsiäisiloa, Annikki, pääsiäisiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloinen kiitos iloisesta toivotuksesta!

      Poista