Sateen jälkeen

Sateen jälkeen taivaanranta hehkui auringonlaskussa ja ohut sadesumu sai lähimetsän koivut näyttämään keväänvihreiltä. Saisinpa olla täällä ensi keväänäkin, ottaa vastaan uuden vihreyden ja lintujen innokkaan viserryksen! Näkisin, kuinka lähtevät kasvuun uudet marjapensaat ja poistetun omenapuun tilalle tänään istutettu purppuraheisiangervo.
Sateen raikkaudessa alkaa unohtua kuuman kesän ahdinko ja luonto tulee taas lähelle, hyvä mieli nousee. Nyt kuuluvat vain isot linnut, varis, harakka, joutsen ja etenkin kurjet. Kurkiaurat ovat kulkeneet taivaalla. Lintujen muutto ja nimenomaan kurkiaura vuoronvaihtoineen on minulle aina ihastelun ja ihmetyksen aihe. Mitä nuo linnut oikein ovat tässä maailmankaikkeudessa?
Sisareni kanssa vietimme pari päivää jutellen menneistä ja viihtyen hautausmailla. Hän oli uudistanut  äidin isoäidin haalistuneen jja paikaltaan pudonneen nimikyltin. Se käytiin viemässä naapuriseurakunnan hautausmaalle. Isoäidin muisto oli äidillemme tärkeä. Sisko on jo turvallisesti kotonaan kahdensadan kilometrin päässä. Vielä olen täällä Torpalla, siellä minne niin viime talvena kaipasin enkä tiennyt, pääsenkö vielä tänne luonnon helmaan.